Dakos

Vasta muutama päivä on kulunut kotiinpaluusta, mutta nyt jo on ikävä kreetalaista keittiötä. Uunissa paistuvat parhaillaan täytetyt vihannekset à la Cretan style: munakoisoja, tomaatteja ja paprikoita. Ne kypsyvät uunissa puolitoista tuntia, joten niitä odottaessa rupesi tekemään mieli dakoksia. Söimme kreetalaisia alkupalaleipiä varmasti joka ikisenä reissupäivänä, enkä kyllästynyt niihin kertaakaan. Vaikka idea on sama, maistuivat leivät joka tavernassa erilaiselta.
Tähän on hyvä laittaa kuivahtaneet hiivaleipäpalat roskiksen sijaan. Tomaattien pitäisi olla täysin kypsiä. Vielä löytyy punaisia, aromikkaita hollantilaisia terttutomaatteja kaupoista. Vaikka pyrin ostamaan vihannekset kotimaisina, ei vaaleista, kovista täkäläisistä tomaateista saa lähellekään samaa lopputulosta, joten unohtakaa kotimaisuus tässä ruokaohjeessa!
Hyvä ohje löytyi Maku-lehden nettisivulta. Feta-juuston sijaan kreetalaiset käyttävät usein vuohenmaidosta tehtyä ihanaa tuorejuustoa, mutta myös feta käy mainiosti tai vaikkapa kittipintainen vuohenjuusto, joskin maku tietysti muuttuu alkuperäisestä.
Kreetalalla läträtään oliiviöljyllä eli nyt kannattaa unohtaa perinteinen suomalainen rasvan karttaminen. Tuosta ohjeesta kuitenkin vähensin itse puolet öljyn määrästä. Mutta oliiviöljy on terveellistä ja hyvää eli ei kaloreiden laskentaa tämän ohjeen kanssa!
PS. Uzi kokeili ohjetta mafia dinnerillään ja ruokavieraat kuulema nuolivat lautasensa! Uzi käytti näihin täysjyväsämpylöitä. Hän ei malttanut odottaa niiden kuivumista kaapista, joten uuni hoiti saman asian alle kymmenessä minuutissa. Käy se niinkin 🙂

6 annosta

6 kpl ruishiivaleipäviipaletta
2 rkl vettä
4 kpl tomaattia
1/2 dl tuoretta oreganoa (silputtuna)
100 g fetajuustoa (rasvaa 25 %)
1/4 tl mustapippuria
4 dl oliiviöljyä
Sipaise leipäviipaleiden pintaan pullasudilla vettä, jotta ne hieman pehmenevät.
Raasta kiinteät tomaatit karkeaksi raasteeksi ja valuta raastetta hetki siivilässä. Sekoita tomaattien joukkoon oreganosilppu.
Levitä tomaattiseos leipäviipaleilla ja murustele päälle fetajuustoa. Rouhi pintaan mustapippuria ja lorauta leiville oliiviöljyä.
 
Alkuperäinen linkki löytyy täältä .
 

Kreetalaisten vieraanvaraisuus

 
Ei uskoisi, että maassa, jossa taloustilanne on niin kuralla kuin se vain voi olla, ihmiset jaksaisivat hymyillä, vitsailla ja käydä ulkona. On uskomatonta, että vaikka työttömyyttä on paljon ja niiden palkka, joilla vielä on työ, on leikattu ja tekevät monen henkilön työt, ei elämänilo ole hävinnyt. 


Monet ovat toki huolissaan tilanteesta ja näreissään kuka valtiolle, kuka EU:lle. Työtä tehdään ilman vapaapäiviä ja monella on päätyön lisäksi yksi tai kaksikin lisätyötä, usein pimeä sellainen. Yövuorosta painellaan suoraan päivävuoroon. 
Kuitenkin ihmiset jaksavat iloita siitä, että he asuvat paikassa, jossa aurinko paistaa ympäri vuoden, oliiviöljy on maailman parasta ja meri turkoosin värinen. 
Raki Party; Raki bbileet
Raki Party; Raki bbileet 
Uskomattominta on kreetalainen vieraanvaraisuus. Heti kättelyn jälkeen otetaan esille rakilasit ja skoolataan: “Yamas!”, tarjotaan paikallista juustoa tai muita makupaloja. Vieras kutsutaan ilomielin aterialle ja pöytä notkuu aina ruokaa.
Paikallinen tuttavuutemme Elina sanoi, että Kreetalla voi aina kolkuttaa ovelle janoisena tai nälkäisenä ja pyytää lasin vettä tai ruokaa. Kutsu sisään on takuuvarma. 
Olemme istuneet monessa pöydässä, olleet vieraana rakin valmistusjuhlassa oliivilehden keskellä paikallisen papin kesämökillä. Kun olemme hyvästelleet vieraamme, olemme saaneet lahjoja niin paljon, että pelkään, etten saa pakattua kaikkea matkalaukkuun. Se on pullollaan paikallista juustoa, mantelijuomaa, sumadaa. Ja tietenkin oliiviöljyä. Osa Sitiasta, osa Kritsasta. Näiden kylien oliiviöljystä käydään kovaa kilpailua. Sitia on voittanut viimeiset vuodet, mutta uskon, etten huomaan mitään eroa. Niin kovalaatuista paikallinen öljy on.  
 
Hauskimman tarinan kuulin eilen patikkareissullamme, jonka teimme Pifkissä Etelä-Kreetalla. Paikallinen isäntämme Fanis kertoi, että eräs brittipariskunta oli nähnyt pöytiä ja tuoleja terassilla. He päättivät istua puiden varjoon, tilasivat iäkkäältä pariskunnalta salaattia, leipää ja olutta. Pariskunta hävisi sisälle. 

Brittipariskunta odotti terassilla, nautti näkymistä. Eikä aikaakaan kun ruoka saapui pöytään. He nauttivat pöydän antimista ja kun lähdön aika tuli, he pyysivät laskun.
Talon isäntä oli silmin nähden järkyttynyt.
”This is our home, we don’t take any money! Tämä on meidän kotimme!” He eivät halunneet edes kuulla puhuttavan rahasta.
Tämä on vieraanvaraisuutta ja tästä olen saanut kokea palan.
Efharisto Crete!