Aihearkisto: Uncategorized

Varda’s deli

MG_1736_ready

Vardan herkut
Tapasin Vardan vuonna 1979.
Olin juuri muuttanut Tampereelle, minulle uuteen ja outoon kaupunkiin.
Kuinka ollakaan, Varda otti pian yhteyttä saadakseen selville kuka oli Tampereelle tullut uusi israelilainen. Tapasimme ja olemme olleet ystäviä siitä pitäen.
Kolme ja puoli vuotta asuimme samassa kaupungissa ja tämä ystävyys edesauttoi suuresti viihtymistäni.
90-luvulla, kun jo asuin perheineni Helsingissä, Varda tuli usein käymään ja hoitipa joskus lapsiakin, sillä aikaa kun olimme matkoilla. Kutsun Vardaa sisarekseni, sillä hän todella tuntuu siltä sisarelta, jota minulla ei koskaan ole ollut.
Viime lauantaina ajoin Tampereelle Vardaa tapaamaan. Ja, kuten aina, keskustelimme kaikesta siitä, mitä on näköpiirissä ja mitä on tapahtunut, lapsista, unelmista, kirjoista. Ylä- ja alamäistä. Elämästä.
Ja kuten aina, lämmin ja suurisydäminen Varda valmisti minulle runsaan juhla-aterian.
Vardan luvalla jaan kanssanne pari hänen herkullista reseptiään.
 
MG_1716

Kanaschnitzel
6 broilerinrintafilettä
3 munaa
sitruunamehua (tai mitä tahansa muuta sitrushedelmän mehua)
sitruna-pippuria
suolaa
korppujauhoja
Hakkaa rintafileet litteiksi leikkeiksi (max. 1 cm paksuisiksi).
Sekoita kulhossa munat, sitrusmehu ja mausteet.
Anna broilerileikkeiden marinoitua tässä seoksessa ainakin 2 tuntia.
Lisää kulhoon ½ dl vehnäjauhoja ja pyöräytä ne munaseoksen ja broilerileikkeiden joukkoon.
Nostele leikkeet kulhosta ja päällystä ne korppujauhoilla.
Paista öljyssä pannulla kullanruskeiksi.
Vinkki: Korppujauhojen sijaan voit käyttää murskattuja maissihiutaleita. Ne tarttuvat leikkeiden pintaan korppujauhoja paremmin.
_MG_1704
Tuoresalaatti hedelmien ja puolukoiden kera
Kerä jäävuorisalaattia
2 päärynää
1 omena
2 appelsiinia tai mandariinia
1 sitruuna
2 dl puolukoita tai karpaloita (pakastettuja tai tuoreita)
Silppua salaatti ohuiksi suikaleiksi.
Kuori ja pilko päärynät ja omena. Purista päälle sitruunamehua tummumisen estämiseksi.
Kuori ja pilko toinen appelsiini pieniksi paloiksi.
Purista toisesta appelsiinista mehu.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa.
Lisää marjat juuri ennen tarjoilua.
Suolaa tai pippuria ei tarvita! Toki voit lisätä niitä halutessasi, mutta mielestäni tämän salaatin raikkaus pääsee parhaiten oikeuksiinsa ilman lisämausteita.

Vei kielen mennessään!

Pääsemme työmatkoillamme Uzin kanssa maistelemaan kaikenlaisia ihania herkkuja, teemmehän paljon ruokajuttuja. Sekään ei riitä, vaan myös puhumme aina ruoasta! Uzi on kertonut iät ja ajat pastareseptistään ja sanoinkin hänelle, että sen sijaan, että antaisit sen minulle, laita se suoraan blogiin. Ja niin Uzi vihdoin teki sen edellisessä postauksessaan. 

Kokeilin pasta à la Loffredoa tänään ja se oli ihan älyttömän hyvää! Ekalla kerralla ripottelin päälle parmesania, mutta toisella (myöhemmin illalla söin jämiä ihan kylmiltään… pitäiskö huolestua) laitoin päälle ihan ohueksi raastettua fetaa. Huippua! Tätä teen varmasti monet kerrat uudestaan. Minulla on huono tapa innostua jostain ruoasta niin paljon, että sitä syödään sitten kyllästymiseen asti, mutta otan sen riskin 🙂  
 
Resepti löytyy täältä jos joku onnistui missaamaan. 

Helsingin uusin vegetulokas

MG_9492
Just Vegen mezze-lautanen sopii nopeaksi lounaaksi tai yöpalaksi. Hintaa on kohtuullinen 9,50 euroa.

Vaasankatu on tullut tunnetuksi paremmin muista palveluistaan, mutta nyt sinne kannattaa suunnistaa hyvän kasvisruoan perässä. Just Vege avasi ovensa hieman yli kuukausi sitten ja testasin sen heti avajaispäivänä. Paikassa oli vähän härdelliä, kassaneiti harjoitteli luottokorttilaitteen käyttöä ja sitä rataa, mutta ruoka oli hyvää. Tilasin mezze-lautasen, jossa oli falafel-pyöryköitä, hummusta, “sikareja” paputäytteellä ja montaa erilaista salaattia. Ja hyvää oli! Tässä paikassa pita maistuu tuoreelta ja ruoka itse tehdyltä. Kauhan varressa häärää israelilainen Zeev Alter, joka omien sanojensa mukaan toi falafelin ja shawarman Helsinkiin jo aikoja sitten, mutta aika ei ollut tuolloin kypsä. Nyt hän uskoo suomalaisten jo oppineen arvostamaan Lähi-Idän keittiötä, joka Just Vegessä tarjoillaan fast foodina, mutta tasokkaana sellaisena ja kohtuuhintaan.

Toisella vierailullani otin feta-munakoisofalafelin pitaleivässä ja täytyy sanoa, että valinta oli täysikymppi. Falafel-pyörykät olivat ihanan vihreitä yrteistä, päältä rapsakoita, mutta sisältä meheviä niin kuin niiden pitäisikin olla. Suosittu Fafa’s saa tästä paikasta kovan kilpailijan, mutta luulisi, että Helsingin kokoiseen paikkaan mahtuisi jo useampikin kasvisravintola. (Ja pikkuveljelle terveisiä, että vegaaneillekin on oma listansa!) Useimmat annokset ovat tai ne saa vegaanisina. Falafelin ja mezzen lisäksi ravintola tarjoaa muun muassa kasvisburgereita, täytettyjä taikinanyyttejä kibbejä ja kasvispihvejä. Hinnat 3-9,80 euroa.

Ei jää varmasti vierailuni Just Vegessä viimeiseksi. Sitä vain odottaessa, että illallakin voisi istua pitkän kaavan mukaan viihtyisässä ravintolassa ja nauttia kasvisruoasta… Mutta ehkä siihen Helsinki ei vielä ole valmis.

Just Vege, Vaasankatu 15, Helsinki

justvege.eu

MG_9274
MG_9269

Paikan omistaja Zeev Alter häärää itse keittiössä. Hän opetteli ruoanlaiton salat muutettuaan Suomeen parisenkymmentä vuotta sitten, koska ikävöi Lähi-Idän keittiön antimia, eikä niitä Suomessa tuolloin ollut saatavilla. Ruoanlaitto rupesi sujumaan niin hyvin, että Alter päätti ryhtyä kokkaamaan muillekin!
Paikan omistaja Zeev Alter häärää itse keittiössä. Hän opetteli ruoanlaiton salat muutettuaan Suomeen parisenkymmentä vuotta sitten, koska ikävöi Lähi-Idän keittiön antimia, eikä niitä Suomessa tuolloin ollut saatavilla. Ruoanlaitto rupesi sujumaan niin hyvin, että Alter päätti ryhtyä kokkaamaan muillekin!
MG_9486
MG_9466
MG_9266

Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä Kansallisteatterissa

Kuvassa Amos Ozin isää näyttelevä Ilja Peltonen, Ozia pikkupoikana näyttelevä Pablo Ounaskari ja äitiä esittävä Miina Turunen. Kuvaaja Stefan Bremer.

Pitääkin vinkata Kansallisteatterin näytelmästä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Kirjoitin tästä myös Askel-lehden Amos Ozin käsittelevässä jutussa. 

Amos Ozin saman nimiseen kirjaan perustuva näytelmä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä esitettiin ensi kerran Kansallisteatterissa jo viime syksynä, mutta hyvästä vastaanotosta johtuen näytelmä sai jatkoa koko kevääksi.
Näytelmä on ohjaaja Mikaela Hasánin debyytti Kansallisteatterissa.
Juhani Laitala näyttelee hienosti keski-ikäistä Amos Ozia, joka palaa lapsuuteensa muistojen avulla. Näyttämönä toimii 40-luvun Jerusalem. Pieni Amos-poika imee ajan hengen: pioneeriaatteen ja ruumillisen työn arvostuksen, juutalaisten ja arabien väliset suhteet sekä jännitteet, mutta toisaalta kulttuurillisen rikkauden ihannoinnin.
Eletään kahden trauman välissä: Euroopassa on juuri koettu holokausti ja Israelissa on sodan uhka. Pieni poika ymmärtää, että kukaan ei halua heitä, juutalaisia. Eurooppalaiset ajoivat heidät Palestiinaan, Palestiinassa arabit haluavat ajaa heidät pois.
Näytelmä on hieno myös ajankuva menneen ajan Jerusalemista. Sukulaisille soittaminen on tärkeä hetki. Etukäteen kirjeitse sovittuna aikana Amos lähtee vanhempiensa kanssa soittamaan läheiseen apteekkiin Tel Avivin sukulaisille. Apteekissa ollaan etuajassa ja koko perhe jännittää meneekö puhelu läpi. Oz muistelee sitä, ettei puheluissa sanottu oikeastaan mitään: kysyttiin aina vain samat kysymykset, kuten oletteko olleet terveenä, miten Amos-poika voi, hienoa, että soititte. Oli tärkeämpää kuulla kaukana asuvien sukulaisten ääni, kuin se mitä sanottiin.
Kotona vanhemmat uppoutuvat kirjojen maailmaan ja Oz oppii jo nuorena tuntemaan tämän maailman läheisesti. Euroopan ja Lähi-Idän kontrasti näkyvät hyvin Amoksen sukulaisissa. Liettuassa opiskellut isä ihannoi eurooppalaista kirjallisuutta ja eurooppalaista kulttuuria. Entisen Ukrainan alueelta tullut isoäiti ei koskaan sopeudu ”basilleja kuhisevaan Lähi-Itään” ja hän puunaa kodin lisäksi myös pienen pojan DDT:llä.
Näytelmä käsittelee myös äidin menettämistä. Oz oli 12-vuotias kun hänen äitinsä teki itsemurhan. Viiden vuosikymmenen jälkeen mies on valmis kohtaamaan henkilökohtaisen trauman myös kirjassaan. Hän suree sitä, ettei hänelle annettu mahdollisuutta estää äidin hirveää tekoa.
 
Itselleni tämä näytelmä (ja Ozin saman niminen kirja) tuli erityisen lähelle, koska olen elänyt Jerusalemissa, käynyt samaa lukiota ja yliopistoa kuin Oz ja asunut jopa samalla Ben Maimon-kadulla,tosin kaikki tämä 40 vuotta myöhemmin kuin Oz. Mutta kyllä tämä näytelmä puhuttelee ilmankin tällaista kontekstia. Ystäväni, joka oli katsomassa näytelmää kanssani,tykkäsi myös näytelmästä ja piti sitä koskettavana.    
 
Kansallisteatteri, Helsinki
Näytelmän viimeinen esitys 13.5.14.   
 
Linkki Kansallisteatterin näytelmästä kertoville sivuille löytyy tästä.

The National theater of Helsinki is showing this spring the play Tale of Love and Darness which is Mikaela Hasan’s adaptation of the novel under same name by Amos Oz. This piece can be seen until May 13 th, 2014. 

My review of the piece is this time only in Finnish, sorry! 

Pipareiden voittajaresepti

piparitJo kahden vuosikymmenen ajan on Varon-tiimi leiponut joulupiparinsa tällä vanhalla reseptillä. Joulun kunniaksi haluan jakaa tämän pienen salaisuuden eteenpäin.

Seuraa ohjeita ja takaan, ettet enää koskaan hanki kaupan valmistaikinaa!

Hyvää joulua!

PIPARKAKUT

250 g voita
4 dl fariinisokeria
3 tl kanelia
3 tl kardemummaa
2 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
1/2 tl maustepippuria
2 munaa
6 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

Kiehauta rasva, fariinisokeri ja mausteet. Anna jäähtyä.
Lisää joukkoon munat.
Sekoita vehnäjauhot ja sooda ja lisää seos siivilöiden taikinaan.
Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen kovettua viileässä yön yli.
Kauli taikina ohuehkoksi levyksi käyttäen jauhoja apuna ja ota siitä
muotilla piparkakkuja.
Paista 175 asteen lämmössä 6-8 minuuttia pipareiden paksuudesta riippuen.

Suomalaiset appelsiinin keruussa – Picking up oranges

Vapaaehtoiset Tel Avivin rannalla Kuva: Lauri Puputti

Itse olen jäänyt paitsi kibbutsikokemuksesta, mutta tarinoita olen kuullut senkin edestä! Olen haastattelut kibbutsilla eri vuosikymmeninä työskennelleitä vapaaehtoisia ja kuullut hulvattomia tarinoita kanaloista, tehtaista ja kibbutsin lastentarhoista. Siellä on kerätty appelsiineja kuuman auringon alla ja matkustettu avolava-autoilla ympäri Israelia. Sieltä on löydetty tyttö- ja poikaystäviä ja solmittu elinikäisiä ystävyyksiä. Poikkeuksetta jokainen haastattelemani henkilö on sanonut, että kibbutsivuosi oli yksi elämän parhaista kokemuksista.

Katsoin Ylen dokkarin suomalaisista kibbutsivolunteereista. Vanhat kuvat ja filmit olivat kivoja, mutta ohjelmasta puuttui värikkyyttä, jota olisin tältä aiheelta odottanut.
Tarinaa olisi paljon, onhan peräti 15 000 suomalaista ollut voluna näissä israelilaisissa kolhoosityyppisissä kylissä. Ja harva tietää, että ne olivat nimenomaan suomalaiset, jotka aloittivat koko vapaaehtoistoiminnan 60-luvun alussa. Sen jälkeen Israeliin on mennyt arviolta noin 300-400 000 volunteeria ympäri maailmaa. Eli suomalaiset laittoivat aluilleen melkoisen trendin!

Ohjelma on katsottavissa täältä vielä 28 päivän ajan:  http://areena.yle.fi/tv/2061106

Kuva: Lauri Puputti

15 000 Finns have volunteered in Israeli kibbutzes since the 60’s. But few people know that it was actually the Finns who started the whole volunteering thing. After the first Finnish pioneers, approximately 300-400 000 international volunteers have worked in the chicken farms, barns and factories of these Israeli communities. 
I interviewed many former volunteers and one thing was common: everyone says that it has been one of the best experiences ever. 

A Finnish documentary about Kibbutz volunteers can be watched here during the next 28 days: http://areena.yle.fi/tv/2061106




Lisää suklaata!

Terveisiä Suklaafestivaaleilta!
Helsingin Wanhan satamassa pidettiin tänään Suklaafestivaalit. Niitä ei tällainen suklaafriikki voinut jättää mitenkään väliin.
MG_6439-300x199
Näin vain suklaata…
Macarons
Suklaatyönäytöksestä
Top Chef 2013 voittaja Kira Weckman tarjoili kehittämäänsä suklaajälkiruokaa. Siinä yhdistyivät manjari-suklaa, macadamiapähkinä ja ivoire-suklaakreemi limellä maustettuna. Ihana yhdistelmä!
Suklaalla on monta ystävää

 

Yksi suosikeistani oli kahden helsinkiläisnaisen perustama Pâtisserie & Chocolatier Mayra, joka valmistaa suklaan lisäksi käsintehtyjä konvehteja ja suklaapiiraita. Kondiittori Mira Katva maistatti kaneli-kardemummasuklaata ja chili-tummaasuklaata. Nami!
mayra.fi
Maistiaisia mahan täydeltä ja kassi suklaata kotiin vietäväksi.

Sikke Sumari Kreetalla – Sikke Sumari in Crete

Tällaisen löysin Kreeta-fiiliksissä. Sikke Sumari kirjoittaa paraikaa kreetalaisesta keittiöstä keittokirjaa Kreetalla. Nam!

http://blogit.iltasanomat.fi/liv/category/sikke-ruokaa-rakkaudella/

Sikke Sumari writes about Cretan cuisine from Crete where she is writing a cook book. 

Raki party

Joskus matkan varrelle sattuu hetkiä, jotka ylittävät kaikki odotukset. Tämä yllättävä ja ihastuttava kutsu Rakin valmistusjuhlaan oli sellainen. Lähes yliannostus visuaalisia ja kulinaarisia herkkuja. Ja tietysti vastavalmistunutta Rakia. Valokuvaaja voi olla vain onnellinen saadessaan todistaa ja dokumentoida tällaisia hetkiä. Mitään  aivan samanlaista ei varmaan tule uudelleen vastaan.