Aihearkisto: traveling

American car show

Pitäkäähän kiirettä, kaikki amerikkalaisten klassikkojen ystävät.
Isoja moottoreita, isoja renkaita, paljon kromia sisällä ja ulkona.
American Car Show Helsingin Messukeskuksessa tänä viikonloppuna, 25.-28.2016

_49A0195

_49A0193

_49A0196

_49A0198

_49A0201

_49A0204 copy

_49A0203

_49A0213

_49A0222 copy

_49A0225 copy

_49A0230 copy

_49A0238 copy

_49A0246 copy

_49A0257 copy

_49A0273 copy

_49A0277 copy

Perinteinen kahvila Stroumpin kylässä

Jutun teko Kodin Kuvalehdelle Tarjan ja Androsin kotona oli mukavaa. Ison, myöhään nautitun lounaan jälkeen oli aika juoda kahvit. Andros ehdotti, että kävisimme perinteisessä kahvilassa hänen kotikylässään, joka sijaitsee vuorenrinteellä n. puolen tunnin ajomatkan päässä Pafoksesta. Koska päivänvaloa riittäisi enää kahdeksi tunniksi, Andro painoi ankarasti maastoautonsa kaasupoljinta, ja ehdimmekin Stroumpin kahvilaan ajoissa. Ja paikka olikin todellinen entisaikojen kuvajainen asiakkaineen ja tarinoineen. Ja kyllä, kahvi todella keitetään siellä edelleen traditionaaliseen kyproslaiseen tapaan.

Tällaisissa paikoissa tulen aina miettineeksi, miten niiden omistajat tulevat nykyisin toimeen. Kuten kuvista ja videolta voit todeta, pöytiin ei montaakaan tilausta ole tehty. Kyseessä on pikemminkin miesten tapaamispaikka kuin kannattava bisnes. Mutta he ovat kyllä varmasti sen arvoisia.

stroumpi cyprus people

stroumpi cyprus old man coffee shop 1

 

greek coffee

ARSOKSEN “LUONTOAPTEEKKARI”

Kolmannen Kyproksen-päivämme iltana saavuimme Arsokseen. Ikivanha, vuoren rinteelle rakennettu kylä sijaitsee n. 30-40 km päässä Pafoksesta.
Myöhäisillan aterialla emäntämme kertoi meille naapuristaan, hiljattain kylään muuttaneesta nuoresta miehestä. Tämä tulisi kuulemma mielellään oppaaksemme tutkiessamme aluetta seuraavien päivien ajan.
Christos Kayias osoittautui loistavaksi luonto-oppaaksi jo siksikin, että hän on ottanut tehtäväkseen tallentaa kyläläisten vanhaa perimätietoa yrteistä ja muista lääkekasveista.
Christos syntyi Pafoksessa, mutta vietti kaikki kesälomat Arsoksen kylässä isoisänsä luona. Kun talouskriisit ja työttömyys alkoivat piinata Kyprosta, hän päätti muuttaa vuoristoon ja asettua asumaan isoisänsä maille. Christos pitää pientä teepuotia, missä teen ja oluen ohella on myynnissä myös kuivattuja yrttejä ja lääkekasveja, joita hän kerää ympäröivästä luonnosta. Hän on hyvin omistautunut pienelle kyläyhteisölleen ja tekee paljon vapaaehtoistyötä sen hyväksi. Panin itsekin merkille sen ystävällisyyden ja avuliaisuuden, millä hän suhtautui esimerkiksi vanhaan, invalidisoituneeseen naapuriinsa.
Arsoksen kylän tulevaisuus on turvattu niin kauan, kuin Christoksen kaltaisia ihmisiä on olemassa.
http://www.arsos.org/

Kylpylän loisketta 7-vuotiaan silmin

Kun olen reissussa, seuraa 7-vuotias tyttäreni Dania matkakuvia blogistamme. Sain Kyprokselle What’s app-viestin, jossa Dania kirjotti: Hei äiti, vähän siistei kuvii? Kuka tonne blogiin voi kirjoittaa? Minä: Minä. Dania: Ai vain sä ainoastaan koko maailmassa. Minä: Myös Uzi. Dania: So only you and Uzi? Miks mä en voi kirjoittaa? Minä:Kylläsäkinvoitkirjoittaakunkeksitjonkunaiheen.Ja aihe löytyi heti seuraavalta pikkureissultamme kauniisiin kansallismaisemiimme Aulangolla. Ihana paikka varsinkin hyvällä säällä. Tosin kylpylässä riittää tekemistä sateellakin.Danian teksti alla (kirjoitti itse koneella). Aurinkoista vappua!

Maisema huoneen parvekkeelta.

Vaatteet pois ja kylpemään
me oltiin aulangolla siellä me oltiin hotellissa ja siellä oli kylpylä ja siellä oli hauskaa sen takia kivaa kun me oltiin uimassa ja siellä oli uima  vesi liuku mäki eikä se mennyt kauheankovaa ainakaan mun mielestä.  ja me mentiin metsään ja siellä oli kivestä karhu patsas ja me mentiin sen syliin ja se oli hauskaa…  me mentiin rannalle kävelemään ja saatiin talutaa mejän kavereiden koiria ja mentiin selaiseen vanhaan linaan .
Vanajaveden maisemia
Eden pääsi Aurelian syliin
Kylpylän vanha rakennus

 

Upea maisema harjulta. Lapsetkin hihkuivat ihastuksesta
33 metrin korkuinen näkötorni harjulla
Karhupatsas
Iltapäiväkahvit ihanassa Cafe Laurellissa Hämeenlinnan keskustassa. Monelle tuttu paikka Suomen parhaat leipomot-ohjelmasta
Vaikea valinta…
Linkkejä: 
Aulangosta:
www.aulanko.fi
Kylpylähotelli:
http://www.rantasipi.fi/hotellit/aulanko/fi_FI/kylpyla/
Cafe Laurell:
www.laurell.fi

Matkapäiväkirjaa

Pitkiä päiviä, matkapahoinvointia, aikataulumuutoksia, väärinkäsityksiä, hyytyneitä vuokra-auton akkuja, sairastamista…
Toisaalta: tapaamisia ihanien ihmisten kanssa, upeita maisemia, vaeltamista, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja paljon kokemuksia. Ja yleensä jää mieleen vain ne positiiviset asiat kun kotona muistelen matkojani. Näistä syntyvät meidän matkatarinat. Tältä meidän tyypillinen työpäivämme näyttää.
Päivä alkaa aikaisella aamiaisella hotelli Alexander The Greatissa Pafoksella.
Vähän aikaista viinitilavierailuun…
Suomalainen Merja ja hänen miehensä Andreas viinitilansa edustalla.
Ulla, meidän tehokas oppaamme ajaa ja puhuu… Ja minä takapenkillä – ei niin hyvä olo serpentiiniteillä.
Tapaaminen suomalaisen diakonimunkki Isä Vasilioksen kanssa Kykkon luostarissa Troodos-vuorilla.
Isä Vasilios alias Ville Matias Haukia tuli luostariin suoraan lukion penkiltä vuosikymmen sitten. Hänen pääsiäisenvietostaan voi lukea ylihuomenna lauantain Hesarista.
Vasan kylässä söimme vatsamme kipeäksi! Adriane-ravintolassa kauhan varressa häärii tietysti iki-ihana Adriane-mummeli. Kursailematonta, tuoretta, itse tehtyä kotiruokaa. Nam!
Meillä oli hulvattoman hauskaa Tarjan ja Kirsin, Pafoksen suomineitojen kanssa. Teimme yhdessä ruokajutun edellisenä päivänä ja tänään tulimme suomalaisen ryhmän tilaisuuteen kuuntelemaan naisten tarinaa heidän elämästään Kyproksella.
Dinneri Nicoksen kanssa Pelican- ravintolassa satamassa. Huom! pelikaanit vasemmalla ovat ihkaeläviä! Ne käppäilevät kadulla, uivat meressä ja nukkuvat yöt ravintolan takapihalla.
Uzi-raukka. Jokailtainen tehtävä… kuvien back up.

 

Good night!

Hyvää pääsiäistä itse kullekin!

 

 

Siinain vuoret

Siinain niemimaa oli nuoruuteni takapiha. Se merkitsi vapautta, avaria maisemia, korkeita vuoria, tilaa ja seikkailuja.

Vielä 70-luvun alussa alue oli varsin villi, melkeinpä sivistyksen ulkopuolinen maailma. Ei siis ihme, että se veti puoleensa kaikenlaisia seikkailijoita ja hippejä eri puolilta maailmaa. Tein tuolloin mielelläni itsekin retkiä Siinain vuoristoalueelle. Myöhemmin, vuonna 1978, sain tilaisuuden esitellä Siinain naiselle, josta tuli elämänkumppanini.
Sen jälkeen, kun Siinai vuona 1982 luovutettiin takaisin Egyptille, erämaaretkiini tuli pitkä tauko. Vihdoin vuosien 1999 ja 2002 välillä pääsin taas tekemään muutaman unohtumattoman vaellusreissun noille upeille vuorille.
Siinai tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän vaihtelevia autiomaamaisemia, Punaisen meren upeita hiekkarantoja ja koralliriuttoja sekä fantastisia, yli kahden kilometrin korkeuteen nousevia vuoria. Vuoristoaluetta asuttavat beduiiniheimot. Vierailija löytääkin karun vuoriston laaksoista viljelmiä, joilla kasvaa manteli- ja hedelmäpuita. Vielä pari vuosikymmentä sitten beduiiniperheet muuttivat kotieläimineen kesäkuukausiksi ylös vuoristoon kuumuutta pakoon.
Kulttuurihistoriallisestikin Siinai on ikivanha. Jo 4600 vuotta sitten egyptiläiset retkikunnat etsivät Siinain sydämestä turkoosia ja kuparia. Kaivosalueelle rakennetun Sarabit El Hadem -temppelin kivipilareissa on edelleen nähtävissä niihin kaiverrettuja dokumentteja ja tuotantoraportteja. Nabatealaisetkin ovat jättäneet tänne merkkejä ikivanhasta kulttuurista. Esimerkiksi Wadi el Mukattabin kallioista löytyy heidän kaivertamiaan graffiteja ja Firanin laaksosta Sirbal-vuoren juurelta nabatealaiskaupungin rauniot. Ja tietysti kaikki tunnemme tarinan siitä, miten kymmenen käskyä annettiin Moosekselle ja Israelin kansalle Siinain vuorella.

Valitettavasti Siinain niemimaa on viime vuosina ollut matkailijalle turvatonta seutua, joten tällä hetkellä voin vain katsella laajaa kuvakokoelmaani ja toivoa, että pääsen vielä palaamaan tuohon upeaan paikkaan.

Lisää tarinoita Siinailta löydät ystäväni Dr. S. L. Abrahmovin blogista:
http://stcatherineroad.blogspot.fi/

Viimeiset armon päivät

 
Lokakuu on minulle aivan erityistä aikaa. Syntymämaassani se merkitsee pitkän, kuuman sesongin loppua ja luonnon elpymisen alkua. Välimeri on parhaimmillaan, ja viilenevät yöt tuovat helpotusta kesän pitkien, hikisten öiden jälkeen.
Nykyisessä kotimaassani lokakuu merkitsee siunatun vuodenajan loppua ja pitkän, pimeän, kylmän jakson alkua, jolloin on syytä olla varustautunut hyvillä energiavarannoilla ja oikealla asenteella.
Mutta juuri ennen ensilunta – ja kaikkea sitä minkä se tuo mukanaan – hehkuvat nämä viimeiset aurinkoiset armon päivät, jolloin luonto roihahtaa todelliseen crescendoon hurmaten liekehtivillä väreillään. Ja sienet, joita rakkaani ja ystävieni kanssa poimin, päätyvät taas vuoden mittaan osaksi kulinaristisia juhlahetkiämme. 
autumn orijarvi

autumn 4

autumn 3

autumn 2

dog in autumn

wild mushrooms

wild mushrooms 2

wild mushroom