Aihearkisto: desert

Siinain vuoret

Siinain niemimaa oli nuoruuteni takapiha. Se merkitsi vapautta, avaria maisemia, korkeita vuoria, tilaa ja seikkailuja.

Vielä 70-luvun alussa alue oli varsin villi, melkeinpä sivistyksen ulkopuolinen maailma. Ei siis ihme, että se veti puoleensa kaikenlaisia seikkailijoita ja hippejä eri puolilta maailmaa. Tein tuolloin mielelläni itsekin retkiä Siinain vuoristoalueelle. Myöhemmin, vuonna 1978, sain tilaisuuden esitellä Siinain naiselle, josta tuli elämänkumppanini.
Sen jälkeen, kun Siinai vuona 1982 luovutettiin takaisin Egyptille, erämaaretkiini tuli pitkä tauko. Vihdoin vuosien 1999 ja 2002 välillä pääsin taas tekemään muutaman unohtumattoman vaellusreissun noille upeille vuorille.
Siinai tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän vaihtelevia autiomaamaisemia, Punaisen meren upeita hiekkarantoja ja koralliriuttoja sekä fantastisia, yli kahden kilometrin korkeuteen nousevia vuoria. Vuoristoaluetta asuttavat beduiiniheimot. Vierailija löytääkin karun vuoriston laaksoista viljelmiä, joilla kasvaa manteli- ja hedelmäpuita. Vielä pari vuosikymmentä sitten beduiiniperheet muuttivat kotieläimineen kesäkuukausiksi ylös vuoristoon kuumuutta pakoon.
Kulttuurihistoriallisestikin Siinai on ikivanha. Jo 4600 vuotta sitten egyptiläiset retkikunnat etsivät Siinain sydämestä turkoosia ja kuparia. Kaivosalueelle rakennetun Sarabit El Hadem -temppelin kivipilareissa on edelleen nähtävissä niihin kaiverrettuja dokumentteja ja tuotantoraportteja. Nabatealaisetkin ovat jättäneet tänne merkkejä ikivanhasta kulttuurista. Esimerkiksi Wadi el Mukattabin kallioista löytyy heidän kaivertamiaan graffiteja ja Firanin laaksosta Sirbal-vuoren juurelta nabatealaiskaupungin rauniot. Ja tietysti kaikki tunnemme tarinan siitä, miten kymmenen käskyä annettiin Moosekselle ja Israelin kansalle Siinain vuorella.

Valitettavasti Siinain niemimaa on viime vuosina ollut matkailijalle turvatonta seutua, joten tällä hetkellä voin vain katsella laajaa kuvakokoelmaani ja toivoa, että pääsen vielä palaamaan tuohon upeaan paikkaan.

Lisää tarinoita Siinailta löydät ystäväni Dr. S. L. Abrahmovin blogista:
http://stcatherineroad.blogspot.fi/

Jordanian seikkailu

 _MG_0051

Um Qaisissa tapasin nämä luokkaretkellä olleet söpöt pojat.

JORDANIAN SEIKKAILU
Viime vuonna toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani: pääsin käymään Jordaniassa. (Olin yrittänyt mennä sinne ensi kerran jo parikymmentä vuotta sitten, mutta homma tyssäsi Israelin rajalla vanhentuneeseen viisumiin!) Olin aina halunnut nähdä Jordanian ihmeen – Petran.
Vietimme maassa yhdeksän päivää ja ajoimme (tai me istuimme, olihan meillä autokuski!) pari tuhatta kilometriä ympäri maata.
Ennakko-odotuksia ei ollut ja olikin yllätys kuinka paljon näkemistä maassa oli. Arkeologiaa ja historiaa oli kaikkialla! Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka… mitä olisi matka ilman hyvää ruokaa (ehkä siksi en ole koskaan käynyt Kuubassa… kaikki haukkuvat sen ruokaa :)). Me söimme, söimme ja söimme! Ruoka oli ihanaa. Jordanialainen keittiö on sekoitus turkkilaista, libanonilaista, palestiinalaista ja beduiinikeittiötä. Ihan yksinkertaisessa hummus-paikassakin saimme vatsamme aina täpötäyteen ihanaa, tuoretta ruokaa.
 
_MG_0451
 Beduiinimiehen luolassa teetauolla.

 

_MG_0514

 

 

Jordanian paras (ja hauskin!) opas Kamel Jayusi opasti meitä maansa saloihin. Hänen tietonsa oli uskomaton. Yritä löytää kysymys, johon hän ei tiedä vastausta 🙂

 

_MG_0629

 

 

El Khazne, aarrekammio Petrassa._MG_0795

 

_MG_0889

Wadi Rumin aavikko on yksi maailman kauneimmista. Se on kuuluisa punaisesta hiekastaan.

_MG_0963

_MG_0983

Teetauko. Chai oli sekoitus salviaa, kardemummaa, kanelia ja hyvältä maistui!

 

_MG_1160

Uzi teki teltassaan töitä myöhään yöhön…Jordania, Aqaba; maustekauppa

 

 

Tästä ei myyntimiehen hymy parane. Tätä kauppaa ei kerta kaikkiaan voi ohittaa ostamatta sieltä mitään. Ibrahim maustekaupassaan Aqabassa._MG_2137

 

_MG_2269

Ei kannata pelätä vettä kun lähtee Wadi Mujibin vesikanjoniin.

IMG_6280-001

Uzi vauhdissa. Jordanialainen ruoka on useimmiten järkyttävä määrä toinen toistaan ihanampia mezze-annoksia. Pääruoaksi syödään yleensä lihaa ja jälkkäriksi jotain hyvin makeaa, kuten baklavaa teen tai kahvin kanssa.

 

featured image

Don’t fall down Uzi!

IMG_6600

Uzilla on reissuillamme jatkuva ikävä lapsenlapsiaan. Tässä hän esittelee lapsenhoitotaitojaan.IMG_6619

 

 

Sheikki Uzi ja beduiiniperhe. Olimme tämän ihanan ja vieraanvaraisen perheen luona yhden päivän. Opin tekemään beduiinileipää tulella… tai yritin ainakin. Beduiiniäitiä nauratti kun leipätaikina repeili tämän mämmikouran käsissä ja jouduin vaivaamaan leivän uudelleen ja uudelleen. Opin myös sen, että ruokaa varten ei tarvitse ottaa huntua pois. Ruoasta tehdään pallo, joka kostutetaan jugurtilla. Se viedään hunnun alle ja suuhun. Tai hupsis, paidalle…. niin kuin minä (ilman huntua).

_MG_9461_small

Lue lisää seikkailuistamme ja jordanialaisista naisista 9.1. julkaistusta Kodin Kuvalehdestä  (numero 2/14)