Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä Kansallisteatterissa

Kuvassa Amos Ozin isää näyttelevä Ilja Peltonen, Ozia pikkupoikana näyttelevä Pablo Ounaskari ja äitiä esittävä Miina Turunen. Kuvaaja Stefan Bremer.

Pitääkin vinkata Kansallisteatterin näytelmästä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Kirjoitin tästä myös Askel-lehden Amos Ozin käsittelevässä jutussa. 

Amos Ozin saman nimiseen kirjaan perustuva näytelmä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä esitettiin ensi kerran Kansallisteatterissa jo viime syksynä, mutta hyvästä vastaanotosta johtuen näytelmä sai jatkoa koko kevääksi.
Näytelmä on ohjaaja Mikaela Hasánin debyytti Kansallisteatterissa.
Juhani Laitala näyttelee hienosti keski-ikäistä Amos Ozia, joka palaa lapsuuteensa muistojen avulla. Näyttämönä toimii 40-luvun Jerusalem. Pieni Amos-poika imee ajan hengen: pioneeriaatteen ja ruumillisen työn arvostuksen, juutalaisten ja arabien väliset suhteet sekä jännitteet, mutta toisaalta kulttuurillisen rikkauden ihannoinnin.
Eletään kahden trauman välissä: Euroopassa on juuri koettu holokausti ja Israelissa on sodan uhka. Pieni poika ymmärtää, että kukaan ei halua heitä, juutalaisia. Eurooppalaiset ajoivat heidät Palestiinaan, Palestiinassa arabit haluavat ajaa heidät pois.
Näytelmä on hieno myös ajankuva menneen ajan Jerusalemista. Sukulaisille soittaminen on tärkeä hetki. Etukäteen kirjeitse sovittuna aikana Amos lähtee vanhempiensa kanssa soittamaan läheiseen apteekkiin Tel Avivin sukulaisille. Apteekissa ollaan etuajassa ja koko perhe jännittää meneekö puhelu läpi. Oz muistelee sitä, ettei puheluissa sanottu oikeastaan mitään: kysyttiin aina vain samat kysymykset, kuten oletteko olleet terveenä, miten Amos-poika voi, hienoa, että soititte. Oli tärkeämpää kuulla kaukana asuvien sukulaisten ääni, kuin se mitä sanottiin.
Kotona vanhemmat uppoutuvat kirjojen maailmaan ja Oz oppii jo nuorena tuntemaan tämän maailman läheisesti. Euroopan ja Lähi-Idän kontrasti näkyvät hyvin Amoksen sukulaisissa. Liettuassa opiskellut isä ihannoi eurooppalaista kirjallisuutta ja eurooppalaista kulttuuria. Entisen Ukrainan alueelta tullut isoäiti ei koskaan sopeudu ”basilleja kuhisevaan Lähi-Itään” ja hän puunaa kodin lisäksi myös pienen pojan DDT:llä.
Näytelmä käsittelee myös äidin menettämistä. Oz oli 12-vuotias kun hänen äitinsä teki itsemurhan. Viiden vuosikymmenen jälkeen mies on valmis kohtaamaan henkilökohtaisen trauman myös kirjassaan. Hän suree sitä, ettei hänelle annettu mahdollisuutta estää äidin hirveää tekoa.
 
Itselleni tämä näytelmä (ja Ozin saman niminen kirja) tuli erityisen lähelle, koska olen elänyt Jerusalemissa, käynyt samaa lukiota ja yliopistoa kuin Oz ja asunut jopa samalla Ben Maimon-kadulla,tosin kaikki tämä 40 vuotta myöhemmin kuin Oz. Mutta kyllä tämä näytelmä puhuttelee ilmankin tällaista kontekstia. Ystäväni, joka oli katsomassa näytelmää kanssani,tykkäsi myös näytelmästä ja piti sitä koskettavana.    
 
Kansallisteatteri, Helsinki
Näytelmän viimeinen esitys 13.5.14.   
 
Linkki Kansallisteatterin näytelmästä kertoville sivuille löytyy tästä.

The National theater of Helsinki is showing this spring the play Tale of Love and Darness which is Mikaela Hasan’s adaptation of the novel under same name by Amos Oz. This piece can be seen until May 13 th, 2014. 

My review of the piece is this time only in Finnish, sorry! 

2 vastausta artikkeliin ”Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä Kansallisteatterissa”

Leave a Reply