Varda’s deli

MG_1736_ready

Vardan herkut
Tapasin Vardan vuonna 1979.
Olin juuri muuttanut Tampereelle, minulle uuteen ja outoon kaupunkiin.
Kuinka ollakaan, Varda otti pian yhteyttä saadakseen selville kuka oli Tampereelle tullut uusi israelilainen. Tapasimme ja olemme olleet ystäviä siitä pitäen.
Kolme ja puoli vuotta asuimme samassa kaupungissa ja tämä ystävyys edesauttoi suuresti viihtymistäni.
90-luvulla, kun jo asuin perheineni Helsingissä, Varda tuli usein käymään ja hoitipa joskus lapsiakin, sillä aikaa kun olimme matkoilla. Kutsun Vardaa sisarekseni, sillä hän todella tuntuu siltä sisarelta, jota minulla ei koskaan ole ollut.
Viime lauantaina ajoin Tampereelle Vardaa tapaamaan. Ja, kuten aina, keskustelimme kaikesta siitä, mitä on näköpiirissä ja mitä on tapahtunut, lapsista, unelmista, kirjoista. Ylä- ja alamäistä. Elämästä.
Ja kuten aina, lämmin ja suurisydäminen Varda valmisti minulle runsaan juhla-aterian.
Vardan luvalla jaan kanssanne pari hänen herkullista reseptiään.
 
MG_1716

Kanaschnitzel
6 broilerinrintafilettä
3 munaa
sitruunamehua (tai mitä tahansa muuta sitrushedelmän mehua)
sitruna-pippuria
suolaa
korppujauhoja
Hakkaa rintafileet litteiksi leikkeiksi (max. 1 cm paksuisiksi).
Sekoita kulhossa munat, sitrusmehu ja mausteet.
Anna broilerileikkeiden marinoitua tässä seoksessa ainakin 2 tuntia.
Lisää kulhoon ½ dl vehnäjauhoja ja pyöräytä ne munaseoksen ja broilerileikkeiden joukkoon.
Nostele leikkeet kulhosta ja päällystä ne korppujauhoilla.
Paista öljyssä pannulla kullanruskeiksi.
Vinkki: Korppujauhojen sijaan voit käyttää murskattuja maissihiutaleita. Ne tarttuvat leikkeiden pintaan korppujauhoja paremmin.
_MG_1704
Tuoresalaatti hedelmien ja puolukoiden kera
Kerä jäävuorisalaattia
2 päärynää
1 omena
2 appelsiinia tai mandariinia
1 sitruuna
2 dl puolukoita tai karpaloita (pakastettuja tai tuoreita)
Silppua salaatti ohuiksi suikaleiksi.
Kuori ja pilko päärynät ja omena. Purista päälle sitruunamehua tummumisen estämiseksi.
Kuori ja pilko toinen appelsiini pieniksi paloiksi.
Purista toisesta appelsiinista mehu.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa.
Lisää marjat juuri ennen tarjoilua.
Suolaa tai pippuria ei tarvita! Toki voit lisätä niitä halutessasi, mutta mielestäni tämän salaatin raikkaus pääsee parhaiten oikeuksiinsa ilman lisämausteita.

Street food rules!

IMG_9966
Ystäväni Hanna tutkailee koordinaatteja

Oli kyllä mahtava yllätys tuo lauantainen Streat Helsinki-tapahtuma! Ihan kuin vappuna, mutta uskomattominta oli se, että porukka ryysi ruoan vuoksi! Tällainen olisi ollut ihan mahdoton ajatus vielä kymmenen vuotta sitten… massat lähtee kaupungille, eikä alkoholi kuulu kuvaan mitenkään. Mahtava tunnelma, ihan kuin ulkomailla 🙂

Ruoka oli siis “gourmet”-katuruokaa: hyvin tehtyä, yksinkertaista makupalaa oli tarjolla joka makuun. Moneen kojuun joutui valitettavasti odottamaan tuskallisen kauan…. pahimmissa jonoissa oli varmasti pari sataa ihmistä. Mutta pakko hehkuttaa  ruokaa. Söin Social food streetin (Masterchef 2012-voittaja Mika Tuomolan luotsaama makkaramesta) vegekoiran, joka suorastaan suli suussa. “Vegemakkara” oli mausteinen ja kastikkeet sopivat hodariin kuin nyrkki silmään. Ystäväni söi haukimakkaran ja kehui sitä taivaalliseksi. Hintaa näillä annoksilla oli viisi euroa. Huuhdoimme annoksemme alas Saltin tuorepuristetulla karpalomehulla (3,50 e). Ei paha.

Toivotaan, että tämä hieno tapahtuma saa jatkoa. Ryysis oli sitä luokkaa, että seuraavalla kerralla myös ruokakojuja ja -rekkoja saisi olla reilusti enemmän.

Tapahtuman kotisivut löytyvät täältä.

Kiva video tapahtumasta linkitettynä FB-sivuillamme:
facebook.com/sweetchiliblog

IMG_9973
Jonottaminen kävi työstä

IMG_9982

Ja palkinto… 🙂
IMG_9986
Tuomiokirkon portailla otettiin aurinkoa

Studiolla

 _MG_1657

Työ vie minua usein ulkomaille matka-, lifestyle- tai ruokajuttujen tekoon. Tai kuvaamaan mielenkiintoisia ihmisiä. Useimmiten näillä reissuilla on matkattava kevyesti, ilman isoja salamalaitteita tai muuta painavaa kuvauskalustoa. Se taas merkitsee sitä, että kuvia on otettava nopeasti ja tehtävä monenlaisia tuskallisiakin kompromisseja kuvien teknisen laadun suhteen.

Valtaosan töistäni teen kuitenkin kotistudiossani Helsingissä. Täällä tekniikka ei aseta rajoja, sillä studio on suuri ja täynnä tarpeellisia varusteita. Kuvaukset voi suunnitella etukäteen ja asiakkaiden toiveet täyttää yksityiskohtaisesti.
Jostain kumman syystä huomaan usein tekeväni tuotekuvauksia. Pidän mahdottomista elementeistä ja joskus todella hankalista tuotteista. On aivan erityinen haaste, tuoda esiin niiden hienous/henki/seksikkyys tai miksi ikinä sitä haluaankaan kutsua.

Uskollisen assistenttini Teija Huovilan kanssa vietimme koko päivän mittaisen kuvaussession työkalujen parissa. Tässä ”The Making Of” -välähdyksiä Black&Decker –helmestä.

_I6B1618

_I6B1587

_MG_1634

Vei kielen mennessään!

Pääsemme työmatkoillamme Uzin kanssa maistelemaan kaikenlaisia ihania herkkuja, teemmehän paljon ruokajuttuja. Sekään ei riitä, vaan myös puhumme aina ruoasta! Uzi on kertonut iät ja ajat pastareseptistään ja sanoinkin hänelle, että sen sijaan, että antaisit sen minulle, laita se suoraan blogiin. Ja niin Uzi vihdoin teki sen edellisessä postauksessaan. 

Kokeilin pasta à la Loffredoa tänään ja se oli ihan älyttömän hyvää! Ekalla kerralla ripottelin päälle parmesania, mutta toisella (myöhemmin illalla söin jämiä ihan kylmiltään… pitäiskö huolestua) laitoin päälle ihan ohueksi raastettua fetaa. Huippua! Tätä teen varmasti monet kerrat uudestaan. Minulla on huono tapa innostua jostain ruoasta niin paljon, että sitä syödään sitten kyllästymiseen asti, mutta otan sen riskin 🙂  
 
Resepti löytyy täältä jos joku onnistui missaamaan. 

Siinain vuoret

Siinain niemimaa oli nuoruuteni takapiha. Se merkitsi vapautta, avaria maisemia, korkeita vuoria, tilaa ja seikkailuja.

Vielä 70-luvun alussa alue oli varsin villi, melkeinpä sivistyksen ulkopuolinen maailma. Ei siis ihme, että se veti puoleensa kaikenlaisia seikkailijoita ja hippejä eri puolilta maailmaa. Tein tuolloin mielelläni itsekin retkiä Siinain vuoristoalueelle. Myöhemmin, vuonna 1978, sain tilaisuuden esitellä Siinain naiselle, josta tuli elämänkumppanini.
Sen jälkeen, kun Siinai vuona 1982 luovutettiin takaisin Egyptille, erämaaretkiini tuli pitkä tauko. Vihdoin vuosien 1999 ja 2002 välillä pääsin taas tekemään muutaman unohtumattoman vaellusreissun noille upeille vuorille.
Siinai tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän vaihtelevia autiomaamaisemia, Punaisen meren upeita hiekkarantoja ja koralliriuttoja sekä fantastisia, yli kahden kilometrin korkeuteen nousevia vuoria. Vuoristoaluetta asuttavat beduiiniheimot. Vierailija löytääkin karun vuoriston laaksoista viljelmiä, joilla kasvaa manteli- ja hedelmäpuita. Vielä pari vuosikymmentä sitten beduiiniperheet muuttivat kotieläimineen kesäkuukausiksi ylös vuoristoon kuumuutta pakoon.
Kulttuurihistoriallisestikin Siinai on ikivanha. Jo 4600 vuotta sitten egyptiläiset retkikunnat etsivät Siinain sydämestä turkoosia ja kuparia. Kaivosalueelle rakennetun Sarabit El Hadem -temppelin kivipilareissa on edelleen nähtävissä niihin kaiverrettuja dokumentteja ja tuotantoraportteja. Nabatealaisetkin ovat jättäneet tänne merkkejä ikivanhasta kulttuurista. Esimerkiksi Wadi el Mukattabin kallioista löytyy heidän kaivertamiaan graffiteja ja Firanin laaksosta Sirbal-vuoren juurelta nabatealaiskaupungin rauniot. Ja tietysti kaikki tunnemme tarinan siitä, miten kymmenen käskyä annettiin Moosekselle ja Israelin kansalle Siinain vuorella.

Valitettavasti Siinain niemimaa on viime vuosina ollut matkailijalle turvatonta seutua, joten tällä hetkellä voin vain katsella laajaa kuvakokoelmaani ja toivoa, että pääsen vielä palaamaan tuohon upeaan paikkaan.

Lisää tarinoita Siinailta löydät ystäväni Dr. S. L. Abrahmovin blogista:
http://stcatherineroad.blogspot.fi/

Helsingin uusin vegetulokas

MG_9492
Just Vegen mezze-lautanen sopii nopeaksi lounaaksi tai yöpalaksi. Hintaa on kohtuullinen 9,50 euroa.

Vaasankatu on tullut tunnetuksi paremmin muista palveluistaan, mutta nyt sinne kannattaa suunnistaa hyvän kasvisruoan perässä. Just Vege avasi ovensa hieman yli kuukausi sitten ja testasin sen heti avajaispäivänä. Paikassa oli vähän härdelliä, kassaneiti harjoitteli luottokorttilaitteen käyttöä ja sitä rataa, mutta ruoka oli hyvää. Tilasin mezze-lautasen, jossa oli falafel-pyöryköitä, hummusta, “sikareja” paputäytteellä ja montaa erilaista salaattia. Ja hyvää oli! Tässä paikassa pita maistuu tuoreelta ja ruoka itse tehdyltä. Kauhan varressa häärää israelilainen Zeev Alter, joka omien sanojensa mukaan toi falafelin ja shawarman Helsinkiin jo aikoja sitten, mutta aika ei ollut tuolloin kypsä. Nyt hän uskoo suomalaisten jo oppineen arvostamaan Lähi-Idän keittiötä, joka Just Vegessä tarjoillaan fast foodina, mutta tasokkaana sellaisena ja kohtuuhintaan.

Toisella vierailullani otin feta-munakoisofalafelin pitaleivässä ja täytyy sanoa, että valinta oli täysikymppi. Falafel-pyörykät olivat ihanan vihreitä yrteistä, päältä rapsakoita, mutta sisältä meheviä niin kuin niiden pitäisikin olla. Suosittu Fafa’s saa tästä paikasta kovan kilpailijan, mutta luulisi, että Helsingin kokoiseen paikkaan mahtuisi jo useampikin kasvisravintola. (Ja pikkuveljelle terveisiä, että vegaaneillekin on oma listansa!) Useimmat annokset ovat tai ne saa vegaanisina. Falafelin ja mezzen lisäksi ravintola tarjoaa muun muassa kasvisburgereita, täytettyjä taikinanyyttejä kibbejä ja kasvispihvejä. Hinnat 3-9,80 euroa.

Ei jää varmasti vierailuni Just Vegessä viimeiseksi. Sitä vain odottaessa, että illallakin voisi istua pitkän kaavan mukaan viihtyisässä ravintolassa ja nauttia kasvisruoasta… Mutta ehkä siihen Helsinki ei vielä ole valmis.

Just Vege, Vaasankatu 15, Helsinki

justvege.eu

MG_9274
MG_9269

Paikan omistaja Zeev Alter häärää itse keittiössä. Hän opetteli ruoanlaiton salat muutettuaan Suomeen parisenkymmentä vuotta sitten, koska ikävöi Lähi-Idän keittiön antimia, eikä niitä Suomessa tuolloin ollut saatavilla. Ruoanlaitto rupesi sujumaan niin hyvin, että Alter päätti ryhtyä kokkaamaan muillekin!
Paikan omistaja Zeev Alter häärää itse keittiössä. Hän opetteli ruoanlaiton salat muutettuaan Suomeen parisenkymmentä vuotta sitten, koska ikävöi Lähi-Idän keittiön antimia, eikä niitä Suomessa tuolloin ollut saatavilla. Ruoanlaitto rupesi sujumaan niin hyvin, että Alter päätti ryhtyä kokkaamaan muillekin!
MG_9486
MG_9466
MG_9266