Geia sou!

Missä olisikaan hienompi aloittaa blogimme kuin jumalaisella Kreetan saarella?
 
Kun istun tummenevassa illassa huoneeni terassilla Välimeren päällä ja katselen vuoria Mirabellonlahden takana Agios Nikolaoksessa, en osaa kaivata mitään. En minnekään.
 
Kaipaan ainoastaan rakkaitani kaukana Suomessa. Ilman ikävää hetki olisi täydellinen.  
Kauhoin juuri kilometrin verran vettä  hotellin isossa uima-altaassa. Allas oli kokonaan käytössäni. Turistisesonkihan on ohi ja ne muutamat auringonottajat, jotka tarkenivat helteen väistyessä aurinkopedeillään, eivät kastelleet varpaitaan. Tai ehkä juuri ja juuri kastelivat.
 
Nyt kun päivän pölyt on huuhdeltu teen vielä vähän töitä, kuuntelen veden solinaa terassini pikkualtaassa, soitan Skypellä Suomeen, sanon hyvät yöt – ja valmistaudun illalliselle. Se syödään yhdeksän jälkeen paikallisessa tavernassa.
Geia sou! (lausutaan [ja su] ja tämä tarkoittaa hei tai moi!)
 
Ja vielä palan painikkeeksi päässä soiva paikallisen kultakurkun saman niminen biisi:
 
 
 
Työolosuhteet kohdallaan: oma uima-allas ja upeat näkymät Mirabellonlahden yli.