Kreetalaisten vieraanvaraisuus

 
Ei uskoisi, että maassa, jossa taloustilanne on niin kuralla kuin se vain voi olla, ihmiset jaksaisivat hymyillä, vitsailla ja käydä ulkona. On uskomatonta, että vaikka työttömyyttä on paljon ja niiden palkka, joilla vielä on työ, on leikattu ja tekevät monen henkilön työt, ei elämänilo ole hävinnyt. 


Monet ovat toki huolissaan tilanteesta ja näreissään kuka valtiolle, kuka EU:lle. Työtä tehdään ilman vapaapäiviä ja monella on päätyön lisäksi yksi tai kaksikin lisätyötä, usein pimeä sellainen. Yövuorosta painellaan suoraan päivävuoroon. 
Kuitenkin ihmiset jaksavat iloita siitä, että he asuvat paikassa, jossa aurinko paistaa ympäri vuoden, oliiviöljy on maailman parasta ja meri turkoosin värinen. 
Raki Party; Raki bbileet
Raki Party; Raki bbileet 
Uskomattominta on kreetalainen vieraanvaraisuus. Heti kättelyn jälkeen otetaan esille rakilasit ja skoolataan: “Yamas!”, tarjotaan paikallista juustoa tai muita makupaloja. Vieras kutsutaan ilomielin aterialle ja pöytä notkuu aina ruokaa.
Paikallinen tuttavuutemme Elina sanoi, että Kreetalla voi aina kolkuttaa ovelle janoisena tai nälkäisenä ja pyytää lasin vettä tai ruokaa. Kutsu sisään on takuuvarma. 
Olemme istuneet monessa pöydässä, olleet vieraana rakin valmistusjuhlassa oliivilehden keskellä paikallisen papin kesämökillä. Kun olemme hyvästelleet vieraamme, olemme saaneet lahjoja niin paljon, että pelkään, etten saa pakattua kaikkea matkalaukkuun. Se on pullollaan paikallista juustoa, mantelijuomaa, sumadaa. Ja tietenkin oliiviöljyä. Osa Sitiasta, osa Kritsasta. Näiden kylien oliiviöljystä käydään kovaa kilpailua. Sitia on voittanut viimeiset vuodet, mutta uskon, etten huomaan mitään eroa. Niin kovalaatuista paikallinen öljy on.  
 
Hauskimman tarinan kuulin eilen patikkareissullamme, jonka teimme Pifkissä Etelä-Kreetalla. Paikallinen isäntämme Fanis kertoi, että eräs brittipariskunta oli nähnyt pöytiä ja tuoleja terassilla. He päättivät istua puiden varjoon, tilasivat iäkkäältä pariskunnalta salaattia, leipää ja olutta. Pariskunta hävisi sisälle. 

Brittipariskunta odotti terassilla, nautti näkymistä. Eikä aikaakaan kun ruoka saapui pöytään. He nauttivat pöydän antimista ja kun lähdön aika tuli, he pyysivät laskun.
Talon isäntä oli silmin nähden järkyttynyt.
”This is our home, we don’t take any money! Tämä on meidän kotimme!” He eivät halunneet edes kuulla puhuttavan rahasta.
Tämä on vieraanvaraisuutta ja tästä olen saanut kokea palan.
Efharisto Crete!
    

Geia sou!

Missä olisikaan hienompi aloittaa blogimme kuin jumalaisella Kreetan saarella?
 
Kun istun tummenevassa illassa huoneeni terassilla Välimeren päällä ja katselen vuoria Mirabellonlahden takana Agios Nikolaoksessa, en osaa kaivata mitään. En minnekään.
 
Kaipaan ainoastaan rakkaitani kaukana Suomessa. Ilman ikävää hetki olisi täydellinen.  
Kauhoin juuri kilometrin verran vettä  hotellin isossa uima-altaassa. Allas oli kokonaan käytössäni. Turistisesonkihan on ohi ja ne muutamat auringonottajat, jotka tarkenivat helteen väistyessä aurinkopedeillään, eivät kastelleet varpaitaan. Tai ehkä juuri ja juuri kastelivat.
 
Nyt kun päivän pölyt on huuhdeltu teen vielä vähän töitä, kuuntelen veden solinaa terassini pikkualtaassa, soitan Skypellä Suomeen, sanon hyvät yöt – ja valmistaudun illalliselle. Se syödään yhdeksän jälkeen paikallisessa tavernassa.
Geia sou! (lausutaan [ja su] ja tämä tarkoittaa hei tai moi!)
 
Ja vielä palan painikkeeksi päässä soiva paikallisen kultakurkun saman niminen biisi:
 
 
 
Työolosuhteet kohdallaan: oma uima-allas ja upeat näkymät Mirabellonlahden yli.