Palasin hiljattain pidennetyltä viikonlopulta – Norjasta. Eikä kohteena suinkaan ollut Oslo, vaan Hurtigruten, jonka sanotaan olevan maailman kaunein merimatka. Continue reading Maailman kaunein merimatka – Hurtigrutenilla Jäämerelle
Author: Ninarose
Pies and stuff. A new cafe in Helsinki!
We found this lovely recently opened cafe located in Vuorikatu, just in the center of Helsinki, where Ekaterina and Enar bake already from 5 am in order to serve fresh pies since they open their door in the morning.
What is a good cafe made of? Good coffee and fresh, home made pastries?
I am happy to see that there is real coffee culture in Finland and not only sipping coffee at home like in the old days but nice cafes popping up. But sadly most of them are chains that serve the same, industrial cakes and pastries everywhere. Great that there are still places going against this trend even if it is not the most money-wise thing.
Enar has worked in several restaurant kitchens but now he wanted to open a place of his own. A lunch plate with a piece of a home made pie, hummus, Turkish yoghurt and salad will cost 9.30 e and fill any stomach (or if not, you can take the second option of two pieces of pie by adding a couple of euros)
Feta-spinach omelette and the rest of the pies cost 3,90 e, latte 3,60 e.
This Russian born couple wanted to bring something from their own food culture and serve a variety of pies with different fillings. Lovely! I tasted the potato pie that Enar recommended and found it to be filling and tasty. Well, this won’t be my last visit here.
Good luck for the new entrepreneurs! I wish there were more places like this.
Citypie ,Vuorikatu 6, open Mon-Fri 8-19, Sat 10-16
Citypie in Facebook
Pieni hyppy ulkomaille – ei kun Turkuun! 5 vinkkiä jokivarteen (+ pari muuta lähiympäristöön)
Näyttää siltä, että Turku on kohtaloni. Ei tosin huono sellainen! Ja näyttä kiinnostusta Suomen parasta kesäkaupunkia kohtaan olevan rutkasti muillakin, sillä viime kesänä tekemäni Turku-ravintolapostaus on ollut blogimme kaikkien aikojen suosituin. Lukijoita oli tuhansia jo muutaman ensimmäisen päivän aikana!
Olin tänä kesänä pitämässä heprean intensiivikursseja Turun Kesäyliopistossa, kuten viime vuonnakin. Vietin Turussa kuukauden aikana yhteensä 14 päivää ja koska tunnit olivat iltaisin, oli päivisin aikaa kiertää, katsella ja maistella. Taas löytyi paljon uutta ja tällä kertaa annan Turku-vinkkini kännykkäkuvin.
Vinkit jokivarteen
Tois puol jokkee eli keskustan puoleinen joenranta on se juttu Turussa! Paitsi silloin kun mennään jokilaivoille, sillä ne ovat sillä puolella jokea. Vai miten se nyt menikään. Joka tapauksessa: jokivarsi, siitä ei voi erehtyä.
Kaverini, jotka vierailivat Turussa, sanoivat istuskellessamme jokivarressa, että ei uskoisi, että Suomessa ollaan – olo on kuin Keski-Euroopassa. Eli kahdessa tunnissa Helsingistä pääsee melkein ulkomaille.
Ja kun 7-vuotias tyttöni tuli Turku-visiitille ja jäi pois bussista Tuomiokirkon pysäkillä, lähdimme kävelemään jokirantaa pitkin. Hänen ensimmäinen kysymyksensä kuului: “Äiti, mitä kieltä täällä puhutaan?”. Siinä sitten selitin, että ihan suomea.
- Istuskelemaan, syömään ja kahville!
Venäläisen Andrei Kovaltshukin Tapaaminen Turussa 1812 -patsas ei ilahduttanut kaikkia saapuessaan Turkuun vuonna 2012, mutta mielestäni Aleksanteri I ja hänen vierellään seisova kruununprinssi Kaarle Juhana sopivat hyvin näihin maisemiin.
Ihan patsaiden vieressä on mainio kahvila Cafe Art, jonka itse tehdyt leivonnaiset ovat niin kovassa huudossa, että pääsee kassalle jonottamatta. Mutta jonottaminen palkitaan! Kahvi on hyvää ja kakut sulavat suussa.
Cafe Artin pihalla tutustuin tähän ihanaan komistukseen, korealais-turkulaiseen Juriin. Hän oli asunut Suomessa kaksi vuotta ja oli pian palaamassa kotimaahansa.
Toinen herkkupaikka joen varrella on Tiirikkala, jonne olin saanut oppilailtani lahjakortin (mahtava lahjaidea!). Siellä söin tämän ihanan lounassalaatin, jossa taisi olla Kolatun juustoa.
Joenrannasta löytyy myös yksi uusista suosikeistani, Pub Niska, jonka ahvenanmaalaiset peltileivät ovat pizzojen aatelistoa.
2. Pyöräile!
Pyörä on paras menopeli turkuiluun. Kaikki pyöräilevät täällä – olo on kuin Amsterdamissa ja pyöräteitä on koko keskustan alueella.
3. Yöksi jokivarteen
Majoituin suurimmaksi osaksi jokivarren Radisson Blu Marina Palacessa ja sain sieltä tällaisen ihanan “mummopyörän” lainaksi. Sillä huristelin ympäri hotellin ja yliopiston väliä ja ympäri kaupunkia muutenkin. Mahtava palvelu ja muutenkin hyvä hotelli, jonne varmasti palaan. Sain huoneen jokinäkymällä ja aamupala oli varmasti paras Suomessa syömäni hotelliaamiainen. Päivä alkoi tyrnimarjasta tehdyllä aamushotilla ja itse sai puristaa appelsiinimehun sellaisella isolla mekaanisella puristimella. Peukut sinne!
4. Suomen Joutsen ja merikeskus Forum Marinum
Sain pikkuvieraan Turkuun ja kävimme katsomassa Forum Marinumissa Suomen Joutsenta. Rannasta löytyi myös tällainen jättimäinen päivänkakkara.
Ja tällaisia kivoja laivoja, joissa sai leikkiä.
5. Lenkille jokivarteen
Jokivartta pitkin on kiva käppäillä Turun linnaan saakka, kuten pikkuvieraani kanssa teimme. Iltalenkille lähdin usein myös jokivartta sataman tai Halistenkosken suuntaan, enkä vielä ole kyllästynyt näihin hienoihin maisemiin. Pisin retkeni keskustasta oli Vanhalinnan linnanvuori, joka on yksi maamme tärkeimpiä muinaismuistokohteita. Liedon puolella sijaitsevassa Vanhalinnassa on tehty löydöksiä pronssi- ja rautakaudelta saakka.Lisää infoa retkeilymaastoista Turun lähettyvillä löytyy Aurajoki.netin esitteestä.
Vanhalinnan maisemia – ei uskoisi, että melkein kaupungissa ollaan!
Polkupyörällä tuli huristeltua sitten muuallakin. Keskustasta kivenheiton päässä oleva Portsa eli Port Arthurin kaupunginosa on kiva pikku tutustumisretki vanhoine puutaloineen ja ihastuttavine sisäpihoineen.
Ja jos vähän kauemmaksi lähtee, niin Ruissalo is the destination!
Olin yhtenä päivänä Visit Turun vieraana toimittajien lehdistöretkellä Turussa ja teimme rosvopaistia ja loimulohta Ruissalon kylpylän keittiöpäällikön, Sami Kivirinnan kanssa. Voin kertoa, että ruoka maistui hyvältä!
Ruissalon Honkapirtin kahvilan pullassa riitti kokoa!
On se Turku vaan mahtava paikka. Tuntemattomat juttelevat toisilleen Tintån terassilla (yksi lempipaikoistani – jokivarressa sekin). Usein kaupungilla törmäsin johonkin tuttuun – kollegaani tai entiseen oppilaaseeni. On tainnut tulla pyörittyä Turussa jo tovi 🙂 Mutta ei tarina tähän pääty. Lokakuun lopussa jatkan taas opetusta Turussa. Ja sitä ennen kerron vielä Food Walkista, kiva ohjelmanumero kesäretkelle Turkuun.
Tällaisen kuvan nappasin pikkuvieraasta, joka aamulla katseli kadun vilinää Hotelli Seurahuoneen ikkunasta.
Bye bye Turku! Uskollinen matkakumppanini, North Facen matkalaukku (ei sisällä sponsorimainontaa -ihan omalla rahalla ostettu, mutta mielelläni mainostan – tästä kun ei laukku parane – testattu on 😉 ) kulki kanssani edestakaisin Espoon ja Turun väliä. En kertaakaan ajanut autolla, Onnibussin lipun löysin halvimmillaan 5 eurolla ja VR:n lippujakin saa alkaen kympillä jos ajoissa varaa (sis. paikan työskentelyhytissä, jonka käytin aina hyödykseni, kun sellainen oli tarjolla).
Turku – the summer city: 5 tips for river bank (and some a bit further)
Turku seems to be my destiny. Not a bad one though. And it seems that there is a huge, growing interest in this ultimative summer destination as my Turku restaurant post last summer was the most popular ever. There were thousands of readers already in the first days!
Like last year, I was teaching Hebrew this summer in Turku Summer University.
I spent all together 14 days out of a month long period in Turku and as my lessons were in the evening, I had plenty of time to wonder around, see and taste things in the daytime. There is always something new to discover and some of those will be brought to you this time by mobile pictures.
Tips along the river bank
When the Turku people talk about “the other side of the river” it can be a bit confusing. The “right side” is the side where the dome church, Turun Tuomiokirkko, is located. My friends visiting Turku simply loved the river bank when we spent long, warm evenings sitting in the cafes, bars and river boars. So just a two hour journey from Helsinki takes you on a small trip abroad 🙂
My 7 year old daughter came to Turku and after she got out of the bus and we were walking along the river bank, she asked me: “Mom, what language do they speak here?” And then I explain her that it is Finnish…
- Sitting, sipping and eating!
When this sculpture designed by Russian Andrei Kovaltshuk “The meeting in Turku 1812” arrived to its locations year 2012, it wasn’t received in open arms by all Turku residents. I, however, find that the sculpture of Alexander I of Russia and the crown prince Karl Johan fits very well this landscape.
Next to these gentlemen is one of the best places to sip your coffee: Cafe Art where they bake their own cakes and pullas. There is always a queue but it is worth waiting so take your time! The coffee is good and the cakes taste like heaven.
At the cafe I met this handsome guy, Korean origin Juri. He had been living in Finland for two years but was going to return to his homeland soon.
Another place to taste is Tiirikkala. I got a gift voucher from my students to this lovely cafe-restaurant and ate there this wonderful cheese salad.
I found an another lovely spot at Pub Niska which pizzas are hard to beat.
2. Ride a bike!
Bike is the best transportation in Turku. Everybody cycles here – it feels almost like Amsterdam and you will find bicycle lanes cycle routes everywhere, also in the center area.
3. Sleep by the river
I spent most of the nights at Radisson Blu Marina Palace from where I got this wonderful “granny bike”. It took me just in minutes from the hotel to the university. The hotel itself also earns a recommendation. I got a room with a river view and the breakfast was one of the best hotel breakfasts I’ve ever eaten in Finland. I started my day with a morning shot made with buckthorn berries and you can squeeze your own orange juice with a big press.
4. Suomen Joutsen and Forum Marinum
I and my little visitor walked along the river bank down until the maritime center Forum Marinum and the famos sailing boat Suomen Joutsen (the Swan of Finland) built in 1902. The little visitor, however, found the huge daisy much more fascinating. 🙂
There are small ships to play with….
5. Jogging, walking…
Walking the river banks is an enjoyable activity itself. If you are into history and culture, continue 5 minutes walk from Forum Marinum and you will reach the Turku castle.
For jogging take the opposite direction to Halistenkoski, a rapid and a dam. My longest trip outside the city center was to Vanhalinna, located in Lieto. You will get stunning views from the hill top and you will be standing on a piece of history at the same time. There were findings
J, joka on yksi maamme tärkeimpiä muinaismuistokohteita. Liedon puolella sijaitsevassa Vanhalinnassa on tehty löydöksiä pronssi- ja rautakaudelta saakka.Lisää infoa retkeilymaastoista Turun lähettyvillä löytyy Aurajoki.netin esitteestä. Vanhalinnan maisemia – ei uskoisi, että melkein kaupungissa ollaan! Polkupyörällä tuli huristeltua sitten muuallakin. Keskustasta kivenheiton päässä oleva Portsa eli Port Arthurin kaupunginosa on kiva pikku tutustumisretki vanhoine puutaloineen ja ihastuttavine sisäpihoineen. If you want to head a bit further, Ruissalo is the destination! I was invited to a press trip organized by Visit Turku and we spent a beautiful and sunny afternoon by the sea making smoked salmon and ‘robber’s roat’, a roast cooked in an earth oven with Ruissalo Spa chef Sami Kiviranta. I guess this pictures tells everything – you can’t go wrong with this set!
These huge homemade pulla at Ruissalo Honkapirtti are big enough to be shared.
On se Turku vaan mahtava paikka. Tuntemattomat juttelevat toisilleen Tintån terassilla (yksi lempipaikoistani – jokivarressa sekin). Usein kaupungilla törmäsin johonkin tuttuun – kollegaani tai entiseen oppilaaseeni. On tainnut tulla pyörittyä Turussa jo tovi 🙂 Mutta ei tarina tähän pääty. Lokakuun lopussa jatkan taas opetusta Turussa. Ja sitä ennen kerron vielä Food Walkista, kiva ohjelmanumero kesäretkelle Turkuun.
My little guest watching the cars at Hotel Seurahuone.
Bye bye Turku! My loyal travel companion by North Face trolley (no hidden sponsorship here but I am happy to advertise it because it is difficult to find a better one!) traveled back and forth with me. I never drove to Turku by car as the cheapest tickets by Onnibus cost me only 5 euros and also train tickets sold by VR can be found starting from 10 euros including a seat in a work cabin which I always took an advantage of if one was available).
Hienoja hetkiä Israelin reissulla
Yli kahden vuoden tauon jälkeen palasin Israeliin ja voi että se tuntui hienolta! Reissaan työni vuoksi jatkuvasti, enkä ole oikein edes ehtinyt kaivata maata. Mutta kun ensimmäisenä iltana (tai oikeastaan yön tunteina) taksi kiipesi ylös Jerusalemiin ja ajoi Daavidin harpusta inspiraation saaneen The Cords Bridge-sillan ali, tuntui se juhlavalta. Paluu entiseen kotikaupunkiini!
Tämäkin matka oli pääosin työmatka, mutta tein varaslähdön ja lensin Israeliin pitkäksi viikonlopuksi ennen työrupeamaa. Viikonlopuksi oli lähdössä myös ystäväni Virpi, joka täytti juuri 40v. Ainoa vain, että Virpi itse ei tiennyt asiasta. Sain sumplittua asiat Virpin äidin, miehen ja ystävän kanssa niin, että lastenhoito ja muu järjestyisi. Varoitin ketään hiiskumasta asiasta ja yllätys onnistuikin. Kerroin Virpille vasta tuntia ennen lähtöä kentälle, että nyt on aika pakata ja kun hyppäsimme autoon, paljastin loppusuunnitelman.
Virpi oli käynyt joka vuosi luonani asuessani Israelissa vuodesta 1994 lähtien ja nyt tapasimme yhteisiä tuttuja, herkuttelimme ja kiersimme niin uusia kuin vanhoja paikkoja – yli 10 vuoden tauon jälkeen!
Tälläisia makupaloja löysimme ja Uzi kuvasi.
Tel Avivissa törmäsimme Carmel-marketin kupeessa olevaan, uuteen M25-liharavintolaan, jossa on pihan perällä oma savustamo. Ravintola syntyi pienestä lihatiskistä ja nyt paikassa on kiva puutarha ja sisäpaikkkoja. Ravintola on saanut Tel Avivin parhaan indie-ravintolan palkinnon. Tosin kasvissyöjän kannattanee valita toinen paikka. Paitsi jos on niin suklaan perään, kuin minä…. paikassa oli nimittäin taivaallista suklaamoussea.
Levinsky-torilla pääsimme tällaisen ihanan vespan kyytiin. Ja hörpimme kahvia Susita-kahvilasta, jossa voi istua vanhan Susitan lavalla. Susitaa valmistettiin Israelissa 50-80-luvuilla, eikä se koskaan ollut kovassa huudossa ainakaan laadun suhteen. Mutta nostalgiaa sillä on!
Oppaana Tel Avivissa meillä oli loistava paljasjalkainen tel avivivilainen (tuliko yksi tavu liikaa 🙂 )Karl Walter, joka hämmästytti tiedoillaan… ja päivällistarinoilla, jotka olivat kuin stand up-illan ohjelma. Nauroimme vedet silmissä!
Asuimme tässä hiljattain avatussa pienessä ja kotoisassa putiikkihotellissa, jonka nimi on Yam – meri. Huoneessa oli ping pong-mailat (israelilainen versio rantatenniksestä) ja rantapallo osana sisustusta, mutta ihan oikeaa käyttöä varten. Ja respasta saa rantakassin, jossa on kylmää vettä ja tuoreita hedelmiä sekä rantapyyhe. Hienoa tässä hotellissa oli lisäksi Happy Hour klo 17-19 välillä, jolloin hotelli tarjoaa ilmaisen pienen buffeen, johon kuuluu juomia, keittoa, voileipiä ja muuta pientä naposteltavaa. Todella asiakaslähtöistä palvelua! Sen lisäksi, että respan työntekijät muistivat nimeni ja kysyivät kuulumisia sekä toivottivat mukavaa päivää!
Carmel-torin vierestä löysimme hauskan Peer-putiikkihotellin ja päätimme pujahtaa sisään ja pääsimmekin mielenkiintoiselle tutkimusmatkalle: hotellin jokainen huone oli kuin mummolasta konsanaan. Kuvassa Yael Tishler, joka ystävällisesti esitteli meille hotelliaan.
Edellisellä Tel Avivin vierailullamme löysimme ihastuttavan Yahaloma’s bistron, joka tuolloin sijaitsi Levinsky Marketilla. Paikka oli muutaman pöydän pikkuriikkinen ravintola, mutta tarjosi suussasulavaa ruokaa. Keittiössä hääräsi Tel Avivin radiossa työskennyt ja uraputken jättänyt Yahaloma, joka yhdisteli sukunsa reseptejä eri Välimeren maista. Ruoissa maistui niin Kreikka, Libya kuin Egyptikin. Nyt Yahaloma on muuttanut Tel Avivin satamaan ja avannut siellä reilu kuukausi sitten yhdessä kahden muun osakkaan kanssa Yahaloma ba’Namal, Yahaloma satamassa-ravintolan. Taso oli ennallaan, paikka oli kasvanut, hinnat hieman nousseet, mutta loistava meininki jatkuu. Kuvassa Yahaloman versio moussakasta. Suosittelen!
Yahaloman uusi ravintola sijaitsee Tel Avivin satama-alueen farmers’ marketilla, joka on jo sinänsä nähtävyys. Sieltä saa myös ehkä maailman parhaat, Lehamim-leipomon manteli-croisantit, joissa on marsipaania niillä päällä, kuin sisälläkin. Onneksi meillä kotona ei ole tuollaisia herkkuja, muuten saattaisi croissant toisensa perään tulla ostettua kahvileiväksi ja lopputulos olisi katastrofi – ja iänikuinen laihdutuskuuri. New Yorkiin on muuten jo avattu Lehamim-leipomo, vink vink rapakon takana kävijöille. Siellä se kantaa nimeä Breads bakery.
Ha’tikva-tori sijaitsee maahanmuuttajien asuttamassa Ha’tikva-kaupunginosassa. Täällä näkee kaikkia kansallisuuksia venäläisistä etiopialaisiin ja voi maistella todella hyvää kubbea, hummusta, sabichia ja muita etnisiä herkkuja, eikä mikään kurita kukkaroa. Saimme oppaaksemme Karlin lisäksi ystäväni Tehilan Jerusalemista, joka tiesi kuppiloiden tarinat.
Vierailimme kansallisen puhelinyhtiön entiseen rakennukseen remontoidussa Abraham Hostellissa Tel Avivissa juuri ennen sen avaamista. Jättimäisen hostellin alakerrassa on suuri tila, johon juuri parhaillaan maalattiin isoja seinämaalauksia. Siellä aiotaan pitää konsertteja ja tapahtumia. Varmasti kaupungin coolein paikka yöpyä, eikä hinnallakaan pilattu. Paikassa on dormitory-huoneiden lisäksi kahden ja useamman hengen huoneita sekä jopa huoneistoja.
Viiden kaveruksen hostelli on jo porukan kolmas. Olin heidän ensimmäisessä hostellissaan Fauzi Azarissa Nasaretissa kun lähdin vaeltamaan muutama vuosi sitten Jesus Trailin Nasaretista Genessaret-järvelle ja hostelli jäi positiivisesti mieleeni, varsinkin aamiaisen baklavat 🙂
Hostellivierailulla Tel Avivissa minulle selvisi myös, että tuo vaelluspolku on yhden hostellikimpan jäsenen, Maoz Inonin tekemä polku! Siinä on aktiivinen mies.
Suomalainen Jael Ancker pitää Appelsiineja ja hunajaa-nimistä ruokablogia, jota olen seurannut jo vuosikausia. Vihdoin tapasimme Jaelin kanssa ihan livenä, kun haastattelimme ja kuvasimme hänet Matkaopas-lehden juttuun. Oli mukava yllätys, kun Jaelilla oli vapaa päivä ja hän jäi loppupäiväksi kiertelemään kanssamme.
Michal Negrin on israelilainen korusuunnittelija, jonka romanttisilla ja kitcheillä, mutta taidokkailla koruilla on vankka asiakaskuntansa ympäri maailmaa. Pääsimme tutustumaan korutehtaaseen Bat Yamissa, jossa kaikki tehdään käsin. Koruilla on ikuinen takuu, joten laatukin on sen mukainen. Saimme kuvaan gallerian myyjättäret sekä Michal Negrinin tyttären (keskellä). Vaikka kuvaus oli ihan spontaani, naiset pukeutuivat, valitsivat sopivat korut ja poseerasivat aivan kuin ammattimallit. Minäkään en tehtaanmyymälästä pystynyt ihan tyhjin käsin lähtemään… Tehdasvierailu pitää sopia etukäteen ja kierros kestää 1,5 tuntia. Galleria-myymälään saa piipahtaa milloin vain.
Tässä pieni video Michal Negrinin korujen valmistuksesta: miten korut suunnitellaan ja minkälainen on lopputulos.
Design Museum Holon eli Holonin Design-museo oli positiivinen yllätys. Tämä oli ensi kertani museossa. Esillä oli parhaillaan espanjalaisen suunnittelija Jaime Hayonin näyttely, jonka jättimäiset keraamiset shakkinappulat olivat näyttelyn kohokohta. Kannattaa tehdä pikku piipahdus Tel Avivin ulkopuolelle Holonin kaupunkiin!
Jos et ole käynyt Israelin matkallasi vielä Yad Hashmonassa, korjaa asia seuraavalla visiitillä! Yad Hashmona on suomalaisten perustama kibbutsin tapainen kylä ja paikka näyttääkin pieneltä palalta Suomea hirsitaloinen. Ainoastaan ympäristöä katsellessa huomaa ettei ihan kotimaassa olla: vuoret ympäröivät paikkaa ja maisemat ovat uskomattoman kauniit.
Yad Hashmona perustettiin 80-luvun alussa niiden kahdeksan juutalaisen muistolle, jotka lähetettiin Suomesta Saksaan toisen maailmansodan aikana. Tämä porukka, yhtä lukuunottamatta, menehtyi Auschwitzissa. Joukko kristittyjä suomalaisia halusi ikuistaa näiden juutalaisten surullisen kohtalon ja nimi Yad Hashmona tarkoittaakin “kahdeksan muistolle”.
Yad Hashmonassa voi yöpyä, käydä kävelyllä Biblical Gardenissa ja lempparini: perjantai-brunssilla. Brunssipöytä notkuu herkkuja, joten tänne kannattaa varautua tulemaan tyhjällä mahalla. Keittiöväki puristaa tuoremehun tuoreista appelsiineistä, omeletti valmistuu pyynnön mukaan ja kun vielä santsaa lautasen pienten juustoloiden juustoja, salaatteja, piiraita ja kakkuja sekä valitsee pöydän sään salliessa ulkoa, ei brunssi tästä parane. Varaa paikka etukäteen, sillä brunssi on todella suosittu ja paikat varataan aina täyteen!
Lopuksi jatkoimme Eilatiin, jossa saimme yhtenä päivänä oppaaksemme legendaarisen Alfonso Nusbaumerin, joka on muun muassa löytänyt egyptiläiset seinäkirjoitukset Timnasta.
Kamelisafarilla Eilatissa.
Yotvata-kibbutsin viereisessä Hai Bar-villieläinpuistossa näimme näitä kauniita Arabian antilooppeja (Arabian oryx), joista yksi tosin oli niin äkäinen emo, että piti painaa nopeasti kaasua ja ajaa karkuun. Emme huomanneet, että sillä oli poikanen ja olimme liian lähellä.
Viimeisenä uskollinen kuvaajamme, joka sopisi myös vietnamilaisille riisipelloille 🙂
Matkamessut ovat täällä taas!
Vuoden tärkein tapahtuma ainakin meille matkatoimittajille on käsillä. Tänään itse asiassa saimme jo ensimakua messuista kun vierailimme paikalla ammattilaispäivänä.
Uzin hienot kuvat kertovat enemmän kuin mikään muu näistä pohjoismaiden suurimmista messuista, joten jätetään muu tarinointi vähemmälle. Messuilla on väriä, makuja ja…. paljon ääntä.
Tänä vuonna esillä ovat ulkomaiden lisäksi entistä enemmän myös kotimaan kohteet. Erityisesti Suomen saaristoa esitellään, joka on ihan mahtavaa!
Matka 2016 on avoinna yleisölle Messukeskuksessa pe-su 22-24.1. Tervemenoa! 🙂