More chocolate!

Greetings from Helsinki Chocolate festival!
As a serious chocolate lover, I couldn’t think of missing this chocolate happening in Wanha Satama today. 
MG_6439-300x199
All I could see was chocolate… 
Macarons
Chocolate workshop
Top Chef Finland winner 2013 Kira Weckman offered chocolate dessert she had made especially for the festival. She combined Manjari-chocolate, Macadamia nuts and Ivoire-chocolate mousse with lime. So tasty!
Chocolate has many friends

 

One of my favorites was this Pâtisserie & Chocolatier Mayra, a small business founded by two women from Helsinki. They manufacture hand made pralines and chocolate pies in addition to chocolate bars. Confectioner Mira Katva offered  tastings of cinnamon-cardemon chocolate and bittersweet-chili chocolate. Yammy! mayra.fi
Stomach full of chocolate and a bag full of tastings to take home. 

Suklaata, suklaata…




Huomenna suklaafriikki suuntaa Wanhaan Satamaan Suklaafestivaaleille.
(www.suklaafestivaalit.fi) Uskon, että sieltä on luvassa suklaisia terveisiä!
Näissä tunnelmissa, varaslähtönä, syntyi Hesarin ohjeella ihana suklaakakku. Supernopea ja helppo, mutta hyvä ja suklainen! Hesari kutsuu sitä syntiseksi, minä taivaalliseksi 🙂

Suorastaan syntinen suklaakakku
200 g tummaa suklaata (ei maitosuklaata)
200 g voita (ei leivontamargariinia)
3 dl sokeria
5 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja (tai käytännössä mitä vain, mantelijauhoa, gluteenitonta jauhoa)
Pilko voi ja suklaa ja sulata ne erittäin miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää joukkoon sokeri ja sekoita tasaiseksi. Poista liedeltä ja sekoita joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää lopuksi jauho.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, hieman vuoan koosta riippuen. (Pienessä vuoassa kannattaa paistaa kauemmin, koska kakusta tulee paksumpi.)
Kakku saa hölskyä vielä kevyesti keskeltä, kun otat sen pois uunista. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään yön yli (jos pystyt, toisin kuin minä!). Kakun voi hyvin tehdä jo 2-3 päivää etukäteen.
 
 

Chocolate, chocolate…

 

Chocolate, chocolate…  Tomorrow this chocolate lover will head to Wanha Satama Chocolate festivalI am sure you will see some of my findings here. I decided to start my own festival already and made this easy chocolate cake which is really quick to make but has a  great taste. 
With this recipe from Helsingin Sanomat you can’t go wrong. They call it “sinful”, I rather go for “heavenly”. 🙂
Rich and moist chocolate cake
200 gr bittersweet chocolate (not milk chocolate!)
200 gr butter (no margarine!)
1,5 cups sugar
5 eggs
1 tablespoon flour (any flour is ok, also almond flour) use flour without gluten if you like)
 
Cut butter and chocolate into cubes. Melt slowly in a pan. Add sugar and mix. Remove from the heat. Add egg one by one mixing after each egg. Add flour.  Cover spingform cake pan with baking sheet. Butter the edges and pour the dough into the cake pan. Bake 20-30 min (depending on the size of the cake pan) in 200 degrees celsius. The smaller the cake pan is, the longer it will bake because the cake is thicker. Don’t overbake! The cake should be moist inside. Let the cake cool before eating in a fridge at least for a night (unless you can’t help yourself like me!). You can make the cake even 2-3 days before serving.   
 
 

Ihmiset ovat parhaita

Kohtaamiset paikallisten kanssa ovat niitä ihan parhaita matkamuistoja. Kun aika kuluu, haalistuvat muistot, mutta joidenkin ihmisten käden puristukset, halaukset ja katseet jäävät mieleen elävästi.
Vaikka nämä kohtaamiset ovat työtäni, ovat ne usein kuitenkin paljon enemmän kuin ohimenevä hetki. On mahtavaa kun ihmiset kutsuvat koteihinsa, kertovat itsestään ja päästävät pikkuhetkeksi osaksi heidän elämäänsä. Osasta näistä hienoista ihmisistä tulee ihan oikeita ystäviä. Lämmöllä muistelen näitä ihmisiä kotona Suomessa ja toivon tapaavani heidät vielä uudestaan.
Kreetalta tällaisia “matkamuistoja” olivat muun muassa:
Sfendourakisin perhe Sitiasta (josta voi pian lukea Kaksplussasta). Vietimme kaksi mahtavaa päivää tämän huumorintajuisen ja vieraanvaraisen perheen kanssa.
 

Argiris-isä vie Artemista päiväkotiin.
Kävelyllä satamassa Giorgoksen (oik.) purjehdustunnin jälkeen.

Kirjailija, professori George Kamvysellis Sfinarin kylästä.

Vietimme mukavan, pitkän iltapäivän Kamvysellien kivitalon terassilla juoden teetä ja maistellen Georgen vaimon leipomia viinirypälesiirappipikkuleipiä.  
Kanvysellien puutarha oli jokaisen viherpeukalon unelma. Viinitarhan antimista riitti meillekin evästä koko viikon ajaksi. Miten hyviä kypsät viinirypäleet ovatkaan kun ne poimitaan suoraan puusta! 

Toimittaja Leonidas Klontzas on myös Agios Nikolaoksen retkeilykerhon presidentti. Vietimme hänen kanssaan ikimuistoisen päivän kävellen roomalaisilla poluilla, ihaillen maisemia vuorelta. Päivän päätteeksi söimme pikkukylässä, jossa käynti olisikin jo ihan oman postauksen arvoinen.
 

Leonidaksen kanssa kahvilla

Elina Mikroulea oli oppaamme parin päivän ajan Sitian ympäristössä. Elinan hulvaton huumori kruunasi matkamme!
 

Elinan hymy ei hyytynyt kertaakaan
Vierailulla Elefthernan kylässä

Palasimme Kreetalta kotiin painavien matkalaukkujen kanssa. Niissä oli juustoa, oliiviöljyä, timjamihunajaa, pikkuleipiä… kaikki tuliaisia uusilta ystäviltämme.
 

People are the best

Encounters with the local people are the best souvenirs. When time flies the memories fade but some handshakes, hugs and glazes are something I can’t forget. Although these meetings are part of my work, they are still much more than just a passing moment. It is great to be invited to a private home, to hear stories and to be part of these people’s lives for a moment. Some of these people remain real friends. These people stay in my heart and I hope to meet them one day again.  These kind of “souvenirs” from Crete were for example these wonderful people.     Sfendourakis family from Sitia (soon in an article in Kaksplus). We spent two magnificent days with this funny and hospitable family. 

Dad Argiris takes Artemis to the kindergarten. 
. A promenade in the harbour after Giorgos’ (right) sailing lesson. 

Author, professor George Kamvysellis from Sfinari village. 

   We spent a really nice, long afternoon at the terrace of the stone house drinking tea and tasting grape syrup biscuits made by George’s wife. 
 The garden was simply a dream. We ate the whole week grapes we got from Kamvysellis’ wineyard. So tasty when you pick ripe from the tree! 

Journalist Leonidas Klontzas is also the president of Agios Nikolaos hiking club. We spent with him an unforgettable day walking on the Roman roads and looking at the views on the mountain. At the end of the day we ate in a small village which would require a post of its own. 

Leonidaksen kanssa kahvilla At cafe with Leonidas

Elina Mikroulea was our guide during couple of days in the surroundings of Sitia. Elina’s wonderfuld humor was something to remember! 

Elina never stopped smiling
Visiting Eleftherna village

We returned from Crete with heavy suitcases full of cheese, olive oil, thyme honey, cookies… all presents from our new friends.  Thank you Maria for coming to visit us in Sitia, Manolis for taking us to see your home village, priest George for inviting us to your raki making party… So many nice people who made Crete something we will never forget!  

Isin kanssa maailmalla



Isäni matkusti paljon jo nuorena: Norjassa, Neuvostoliitossa, Libanonissa, Israelissa, Ugandassa ja Keniassa. Joillekin matkoille minä ja äitini lähdimme mukaan. Kaitafilmiltä olen nähnyt kun pikku pellavapäänä olen afrikkalaisten lasten ympäröimänä Nairobissa. Valokuva-albumissa on kellastuneita kuvia Leningradista, jossa Ninusha-vauva on venäläisen tädin sylissä.
Hieman isompana isän oli pakko ottaa minut mukaan reissuun kun muuten itkin koko hänen matkansa ajan kotona. Eli kannatti itkeä!
Myöhemmin matkustimme koko perhe Euroopan halki autolla Israeliin. Asuimme siellä vuoden. Tuohon vuoteen mahtui monta seikkailua. Isä vei minut ja sisarukseni telttailemaan Gennesaretin järvelle. Illalla istuimme paikallisten kanssa nuotiolla. Uudet tuttavuutemme soittivat kitaraa ja lauloivat heprealaisia lauluja.
Yläastenikäisenä matkustin isäni kanssa opiskelemaan englantia Brightoniin. Autolla ajoimme sinnekin. Söin joka päivä Fish & Chipsiä. Tietenkin ilman kalaa, olinhan kasvissyöjä.
Mietin mitä äitini olisi sanonut jos olisi tiennyt.
Kolmen viikon kielikurssini jälkeen kiersimme Skotlantia. Näin nousu- ja laskuveden. Kiipesimme Ben Nevisille, Skotlannin korkeimmalle vuorelle.
Vanhempani ihmettelivät myöhemmin mistä juontaa minun loputon haluni reissata. Ei tähän syytä tarvitse kovin kaukaa etsiä. He sytyttivät janon nähdä uusia paikkoja, tutustua uusiin ihmisiin, opiskella uusia kieliä. Isääni ja myös äitiäni saan kiittää siitä, mitä nyt teen.
Hyvää isänpäivää iskälle ja ihan kaikille isille!

Nina 1 v. 8 kk Keniassa