Reflections of the lowest place of the Earth

On one of my early school trips to the south of Israel I noticed these buildings for the first time. It must have been in the mid 60s. I was a young boy and that place between the Dead Sea and the Sodom Mountain fascinated me as it was already then deserted. I later found out, that the village was Sodom`s working men’s camp. It was built in 1934 for the people who came to work in the mineral industry that started the same year in the region. The village was evacuated in 1948 (Israel`s independence war) for a short time, then reestablished and finally closed down in 1957.
Later in my teen years I chose to go south and further to Sinai via Dead Sea road and this location kept my imagination busy.
I recall an overnight camping in one of these buildings on one of my many hitchhiking trips.
Army service years took me again to this place and I could see the change and destruction time had brought.
That was 30 years ago and I keep driving by this deserted village every few years, always wanting to stop and take a closer look again. A few years ago as I drove from the Arava desert to Jerusalem I finally stopped to portray this fascinating place before it disappears completely together with the dying sea.
Our next assignment in Israel will take us to these harsh southern territories, the lowest place on earth that I always loved.

dead sea reflections dead sea reflections 1 dead sea reflections 2

Mietteitä maailman matalimmasta paikasta

Ensimmäisen kerran huomasin nämä rakennukset Etelä-Israeliin suuntautuneella luokkaretkellä. Sen on täytynyt olla joskus 60-luvun puolivälissä. Olin pikkupoika, ja tämä autioitunut paikka Kuolleenmeren ja Sodoman vuoren välissä kiehtoi mielikuvitustani.
Myöhemmin opin, että kyseessä oli Sodoman mineraaliteollisuudessa työskenteleville rakennettu leiri. Se rakennettiin 1934, evakuoitiin Israelin itsenäisyyssodan aikana 1948, otettiin sen jälkeen uudelleen käyttöön ja suljettiin lopullisesti vuonna 1957.
Kun sitten teini-ikäisenä reissasin etelään ja Siinain autiomaahan Kuolleenmeren kautta, tämä paikka askarrutti ajatuksiani edelleen. Muistanpa leiriytyneeni sinne yöksikin yhdellä monista liftausreissuistani.
Kun armeijavuodet toivat minut sinne takaisin, saatoin nähdä kuluneen ajan merkit, muutoksen ja rappioitumisen.
Siitä on jo 30 vuotta, mutta ajaessani silloin tällöin aution kylän ohi huomaan edelleen haluavani pysähtyä katsomaan sitä tarkemmin. Pari vuotta sitten matkalla Aravan autiomaasta Jerusalemiin päätin lopultakin kuvata nämä rakennukset ennen kuin ne katoavat lopullisesti yhdessä kuolevan meren kanssa.
Seuraava työkeikkamme Israeliin vie meidät näille karuille eteläisille seuduille, maailman matalimpaan paikkaan, jota olen aina rakastanut.


dead sea reflections
dead sea reflections 1
dead sea reflections 2

Suomalaiset appelsiinin keruussa – Picking up oranges

Vapaaehtoiset Tel Avivin rannalla Kuva: Lauri Puputti

Itse olen jäänyt paitsi kibbutsikokemuksesta, mutta tarinoita olen kuullut senkin edestä! Olen haastattelut kibbutsilla eri vuosikymmeninä työskennelleitä vapaaehtoisia ja kuullut hulvattomia tarinoita kanaloista, tehtaista ja kibbutsin lastentarhoista. Siellä on kerätty appelsiineja kuuman auringon alla ja matkustettu avolava-autoilla ympäri Israelia. Sieltä on löydetty tyttö- ja poikaystäviä ja solmittu elinikäisiä ystävyyksiä. Poikkeuksetta jokainen haastattelemani henkilö on sanonut, että kibbutsivuosi oli yksi elämän parhaista kokemuksista.
Katsoin Ylen dokkarin suomalaisista kibbutsivolunteereista. Vanhat kuvat ja filmit olivat kivoja, mutta ohjelmasta puuttui värikkyyttä, jota olisin tältä aiheelta odottanut.
Tarinaa olisi paljon, onhan peräti 15 000 suomalaista ollut voluna näissä israelilaisissa kolhoosityyppisissä kylissä. Ja harva tietää, että ne olivat nimenomaan suomalaiset, jotka aloittivat koko vapaaehtoistoiminnan 60-luvun alussa. Sen jälkeen Israeliin on mennyt arviolta noin 300-400 000 volunteeria ympäri maailmaa. Eli suomalaiset laittoivat aluilleen melkoisen trendin!
Ohjelma on katsottavissa täältä vielä 28 päivän ajan:  http://areena.yle.fi/tv/2061106

Kuva: Lauri Puputti

15 000 Finns have volunteered in Israeli kibbutzes since the 60’s. But few people know that it was actually the Finns who started the whole volunteering thing. After the first Finnish pioneers, approximately 300-400 000 international volunteers have worked in the chicken farms, barns and factories of these Israeli communities. 
I interviewed many former volunteers and one thing was common: everyone says that it has been one of the best experiences ever. 

A Finnish documentary about Kibbutz volunteers can be watched here during the next 28 days: http://areena.yle.fi/tv/2061106




Simple and good!

After coming back from Crete I have been cooking Cretan food and reading Cretan cooking books. Often simple but so good food! Why the food is so good there? It must be the high quality ingredients but also it has to do something about love. When you cook with love, you can feel it. When you cook in a hurry and without heart, you feel it too.  Look at this. So simple: olive oil and tapenade:  smashed black olives. Looks excellent! And so good with fresh bread! In Israel they say: Food you make with love or you don’t make at all! I SO agree! I am just getting prepared to my other favorite culinary destination… flying on Fri to Tel Aviv! Stay tuned 🙂

Olive oil and tapenade

 

Yksinkertaista, mutta hyvää!

Olen monen moista kertaa kokkailut Kreetan matkani jälkeen kreetalaisilla resepteillä ja lukenut keittokirjoja, jotka sain lahjaksi Kreetalta. Olen miettinyt salaisuutta Kreetan keittiön ylivertaisuuteen. Miten ihmeessä ruoka siellä on niin hyvää? Salaisuus on pakko olla hyvissä raaka-aineissa, mutta sillä on pakko olla tekemistä myös sen kanssa, miten ruoka tehdään. Siellä se tehdään rakkaudella, kaikki alusta loppuun asti itse. Ei puolivalmisteita, ei oikaisuja. Kun ruokaa tehdään rakkaudella, sen maistaa. Kun ruoka tehdään kiireella ja huolimattomasti, senkin maistaa.
Tässä yksi esimerkki. Mikä voisi olla yksinkertaisempaa, oliiviöljyä ja tapenadea, oliivitahnaa. Näyttää upealta! Ja maistuu taivaalliselta tuoreen leivän kera.
Israelissa tavataan sanoa: ruoka tehdään rakkaudella tai sitä ei tehdä ollenkaan. Olen NIIN samaa mieltä.
Valmistelen juuri seuraavaa matkaani, joka suuntautuu… yllätys, yllätys, toiseen herkkujen mekkaan eli Tel Aviviin.

Oliiviöljyä ja tapenadea

 

More chocolate!

Greetings from Helsinki Chocolate festival!
As a serious chocolate lover, I couldn’t think of missing this chocolate happening in Wanha Satama today. 
MG_6439-300x199
All I could see was chocolate… 
Macarons
Chocolate workshop
Top Chef Finland winner 2013 Kira Weckman offered chocolate dessert she had made especially for the festival. She combined Manjari-chocolate, Macadamia nuts and Ivoire-chocolate mousse with lime. So tasty!
Chocolate has many friends

 

One of my favorites was this Pâtisserie & Chocolatier Mayra, a small business founded by two women from Helsinki. They manufacture hand made pralines and chocolate pies in addition to chocolate bars. Confectioner Mira Katva offered  tastings of cinnamon-cardemon chocolate and bittersweet-chili chocolate. Yammy! mayra.fi
Stomach full of chocolate and a bag full of tastings to take home.