Suomalaiset appelsiinin keruussa – Picking up oranges

Vapaaehtoiset Tel Avivin rannalla Kuva: Lauri Puputti

Itse olen jäänyt paitsi kibbutsikokemuksesta, mutta tarinoita olen kuullut senkin edestä! Olen haastattelut kibbutsilla eri vuosikymmeninä työskennelleitä vapaaehtoisia ja kuullut hulvattomia tarinoita kanaloista, tehtaista ja kibbutsin lastentarhoista. Siellä on kerätty appelsiineja kuuman auringon alla ja matkustettu avolava-autoilla ympäri Israelia. Sieltä on löydetty tyttö- ja poikaystäviä ja solmittu elinikäisiä ystävyyksiä. Poikkeuksetta jokainen haastattelemani henkilö on sanonut, että kibbutsivuosi oli yksi elämän parhaista kokemuksista.

Katsoin Ylen dokkarin suomalaisista kibbutsivolunteereista. Vanhat kuvat ja filmit olivat kivoja, mutta ohjelmasta puuttui värikkyyttä, jota olisin tältä aiheelta odottanut.
Tarinaa olisi paljon, onhan peräti 15 000 suomalaista ollut voluna näissä israelilaisissa kolhoosityyppisissä kylissä. Ja harva tietää, että ne olivat nimenomaan suomalaiset, jotka aloittivat koko vapaaehtoistoiminnan 60-luvun alussa. Sen jälkeen Israeliin on mennyt arviolta noin 300-400 000 volunteeria ympäri maailmaa. Eli suomalaiset laittoivat aluilleen melkoisen trendin!

Ohjelma on katsottavissa täältä vielä 28 päivän ajan:  http://areena.yle.fi/tv/2061106

Kuva: Lauri Puputti

15 000 Finns have volunteered in Israeli kibbutzes since the 60’s. But few people know that it was actually the Finns who started the whole volunteering thing. After the first Finnish pioneers, approximately 300-400 000 international volunteers have worked in the chicken farms, barns and factories of these Israeli communities. 
I interviewed many former volunteers and one thing was common: everyone says that it has been one of the best experiences ever. 

A Finnish documentary about Kibbutz volunteers can be watched here during the next 28 days: http://areena.yle.fi/tv/2061106




3 vastausta artikkeliin ”Suomalaiset appelsiinin keruussa – Picking up oranges”

  1. Kiitos Nina ja Uzi helppolukuisesta ja sopivan kevyestä blogistanne. Ja nuo Uzin kuvat, vau!

    Katsoin tuon YLE-dokkarin kibutsnikeista.
    Totta, se oli vähän pliisu. Usean vuoden siellä 70-luvun lopussa viettäneenä voin vakuuttaa, että aika oli värikästä ja rikasta! Sisältäen monia unohtumattomia henkolökohtaisia kokemuksia ja myös maailmanpoliittisia (esim. Egyptin presidentin Sadatin dramaattinen vierailu Jerusalemiin jota olin kadulla katsomassa) ym…

    Tuohon blogin ensimmäiseen kuvaan v.1979 (itse asiassa Hertzelian) biitsiltä liittyy tarina. Neuvostoliitolla ja Israelilla ei siihen aikaan ollut diplomaattisuhteita ja Suomen suurlähetystö Tel Avivissa hoiti Neuvostoliittoon liittyviä asioita. Ja siellä erityisesti yksi henkilö. Kerran hän lähti parin viikon lomalle Suomeen ja toi meille Ma’ale Hahamishan suomalaisille voluntteereille Hertzelian kotinsa avaimet ja käski meidän pitää huolta että talossa aina asuu joku. Turvallisuussyistä. Me vapaaehtoiset arvoimme päivät ja hienoon lukaaliin Välimeren rannalle pääseminen oli meille luksuslomaa! Muistan kerran siellä ollessani, että puhelin soi. Vähän empien vastasin. Langan toisessa päässä oli joku (silloisesta) Leningradista joka kysyi viisumia Israeliin. En myöntänyt.

    – Lauri (toinen vasemmalta)

Leave a Reply