Aihearkisto: Travel

Blog posts about traveling

Matkamessuille viikonloppuna – monta hyvää syytä mennä!

Kun netissä on niin paljon infoa ilmaiseksi, miksi mennä enää matkamessuille? Monestakin syystä!
Mielestäni esitteiden keruun voi jo unohtaa, kenellä niitä edes on aikaa lukea?
Korkeintaan voi napata ne tärkeimmät sen sijaan, että kantaa kilokaupalla paperiroskikseen päätyvää kallista materiaalia.

Mutta messuilla kannattaakin lähteä keräämään ideoita (tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana ovat Kamerunin, Filippiinien, Tadžikistanin ja Qatarin osastot), fiilistelemään ja se tärkein mitä netistä ei saa – ne ihmiset! Täällä löytää maailman pienoiskoossa ja monella osastolla on oman maan edustaja, joka mielellään antaa parhaat vinkkinsä matkailijalle. Kannattaa mennä rohkeasti kyselemään!

_49a0008

_49a0006

_49a0014

Turkki on tänä vuonna messujen partnerimaa.

_49a0023

Jagath Perera kertoo kotimaastaan, Sri Lankasta.

_49a0026

Tänä vuonna ruoka on nostettu entistä näkyvämmäksi. Kotileipomo A-L Sorsasta saa ihania ohjapiirakoita.

_49a0034

Ja täältä 36 kuukautta kypsytettyä parmesania.

_49a0035

_49a0040

Anttolanhovin keittiöstä saatiin maistiaisina itse tehtyä ruisnäkkäriä muikkumajoneesilla.

_49a0047

Visit Ålandin Annica Grönlundilta saa parhaat vinkit Ahvenanmaalle.

_49a9988

_49a0056

Messuilla pääsee maistamaan Isakssonin makeita tomaatteja.

_49a0060

Art Bank on vierailukohde vertaansa vailla. Yksityinen Dali-museo Paraisilla on täynnä tarinoita, joita kertoo paikan omistaja, intohimoinen keräilijä Ted Wallin.

_49a0066

Fiskarsin ständillä pääsee katsomaan ruukkia yläilmoista.

_49a9966

Turkin matkailutoimiston johtajan, Emelin, valloittava hymy ei hyydy vaikka matkailutilanne maassa ei olekaan tällä hetkellä paras mahdollinen.

_49a0070

Rekolan panimon kaverit Fiskarsissa ovat painaneet töitä yötäpäivää jo useamman vuoden ja nyt nähdään tuloksia. Erityisen kiintoisa tuote on panimon olutetikka. Se sopii erityisen hyvin panimon oman juustolan tuotteiden kanssa.

_49a0073

_49a9980

Olympia-matkatoimistolta ilmestyi juuri matkamessuille mielenkiintoinen historiikki, joka kertoo samalla suomalaisen matkailun tarinan. Esillä messuilla on kasvojenkohotuksen saanut Klein-bus, joka on palvellut aikoinaan Helsinki-Bombay-reitillä.

Matkatoimisto teki 50-luvulla myös pyhänmaan matkoja. Yksi sivu matkattiin bussin kyydissä, toinen sivu lennettiin.

Erityisen kiinnostava tänä vuonna on toimiston tarjoama Suomen ladun lukijavaellusmatka Iraniin.

_49a9983

_49a9996

 

_49a9998

Me Matkailutoimittajien killassa jaoimme tänä vuonna palkinnot seuraaville matkailualalla ansioituneille:

vuoden matkailuhenkilöksi valittiin Ahvenanmaan oma poika Michael Björklund, kotimaan kohteeksi Pohjois-Karjala, ulkomaiseksi kohteeksi puutarhaturismin Keukenhof flower gardens Hollannissa ja vuoden tapahtumaksi Suuret oluet – pienet panimot- tapahtuman.

Eli mars Matka 2017- messuille! Ne avautuvat perjantaina 20.1.17 klo 10 ja jatkuvat sunnuntai-iltaan.

Nyt käymme joulun viettohon…

Vaikka maailma on täynnä ihania paikkoja, nyt on ihana saada olla kotona, Suomessa ja rauhoittua. Hyvää joulua ja rauhaisaa loma-aikaa! Kiitos, että olette seuranneet reissujamme. Kiitollisuudella mietin tätä vuotta. Paljon olen ehtinyt nähdä ja kokea. Matka jatkuu…

joulu-2016_no-text

Joulutunnelmaa kauppahallissa! 9 tärppiä Hakaniemen kauppahalliin

Yli 100 vuotta vanha Hakaniemen kauppahalli on ihana, menneen ajan tunnelmaa henkivä keidas, jonne kannattaa poiketa nauttimaan rauhallisesta joulutunnelmasta jouluostosten lomassa.

_49a9049

En voi kuvitella lähteväni kotoa ilman rannerengasta ja silmäni osuivat 2. kerroksen Artbycorkissa näihin ihaniin rannekoruihin, joissa on yhdistetty korkkia metalliin. Toimii sekä naiselle että miehelle!

_49a9033

_49a9017

Käsilaukkumallina toimi kaupan omistaja herttainen Lina Galrito-Leinonen. Portugalista Suomeen 11 vuotta sitten muuttanut Lina on koulutukseltaan audiovisuaalinen taiteilija, mutta on laajentanut alaansa seinäpäällysteiden, käyttöesineiden, laukkujen ja korujen lisäksi myös muotiin. Hän nimittäin maahantuonnin lisäksi myös suunnittelee monet tuotteet itse ja ensi vuonna on tulossa jotain ihan uutta.

Kaikki alkoi oikeastaan sattumalta. Suomeen muutettuaan Lina ihmetteli, kun ihmiset kysyivät, että mistä hänen käsilaukkunsa on tehty.

“Miten niin, mistä se on tehty?”, kertoo Lina hämmästelleensä. Korkki kun on Portugalissa hyvin yleinen materiaali. Siitä syntyi idea tuoda Suomeen jotain sellaista, mitä täällä ei vielä ollut.

Nyt Lina suunnittelee liikkeen avaamista myös Helsingin keskustaan.

_49a9038

_49a9050

_49a9060

Toisessa kerroksessa on tuttu merkki Marimekko, mutta hieman erilaisessa ympäristössä.

_49a9055

Taustan punainen, japanilaisen Katsuji Wakisakan vuonna 1971 suunnittelema Kumiseva on sekä suomalaisten että ulkomaalaisten Marimekko-fanien kestosuosikki.

_49a9069

Ritva Myllymäen polttokynällä syntyvät toinen toistaan suloisemmat joulukortit. Tarvittaessa hän tekstaa värssyn asiakkaan toiveiden mukaan. Hymyileväisen Ritvan pajaan pääsee kurkistamaan myymälässä ja ehtiipä hän rupattelemaankin työnsä lomassa.

Ritva aloitti visakoivuisten korttien myymisen hallissa 14 vuotta sitten, eikä rakkaus omaan alaan ole vielä hiipunut.

“Keksin jatkuvasti uusia ideoita ja välillä oikein kädet syyhyävät, kun odotan, että pääsen kokeilemaan niitä kotipajallani”, kertoo Ritva, joka korttien lisäksi on laajentanut valikoimaansa monenlaisiin lahjatavaroihin.

Kantava idea kaikessa on kuitenkin polttokaiverrus ja puu materiaalina.

_49a9098

Alakerrassa on perinteisiä, ihania myymälöitä, jotka tarjoavat hyvälaatuisia tuotteita. Täältä saa kerralla koko joulupöydän kalakattauksen. Kalaherkkujen erikoismyymälä Marja Nätissä oli pakko pysähtyä ostamassa savulohta ja Tsaarin yrttimaustettua graavilohta.

_49a9253

Uzi hankkii kalansa argentiinalaisen Teresan Kala Patagonicosta.

_49a9106

Värikästä Maustekeidasta on vaikea ohittaa. Antipasto-tiski pursuaa herkkuja, jotka tuovat veden kielelle. Tiskin takana herttainen Najib Houda kertoo mielellään tuotteista ja antaa vinkkejä. Valkosipulimarinoituja oliiveja ja yrttimaustettua fetaa lähti tällä kertaa kotiin tuliaisena lumimanteleiden kanssa.

_49a9198

Parhiala on myynyt teetä ja kahvia jo vuodesta 1914. Yritys paahtaa kahvin itse ja teevalikoima on huikea. Myös Suomessa harvemmin tarjolla olevia Kusmi- ja Løv-teitä saa täältä. Mukaan tarttui Løvin lakritsilla maustettu Earl Gray. Purkki on niin kaunis, että tekisi mieli ostaa niitä rivi ihan vain sisustusesineeksi.  India Wrede auttaa mielellään valinnan vaikeuden iskiessä.

_49a9234

Ja jos väsymys iskee, tarjoaa tokan kerroksen Hallikahvila vaikkapa piparkakkumausteisen kahvin. Tunnelmallinen kahvila on palvellut hallin asiakkaita jo 35 vuoden ajan.

_49a9159

Alakerran Soppakeittiössä istuivat lounaalla Klara ja Krista. Kuulun keittoravintolan keittoja saa nauttia Hakaniemen kauppahallin lisäksi myös Hietalahden Kauppahallissa ja Vanhassa Kauppahallissa. Tänään maistui punajuuri-kyssäkaalisoppa. 9,50 euron hintaiseen keittopaljuun kuuluu tuore, omatekoinen leipä ja yrttiöljy.

hakaniemen-post

Osakasta kotoisin oleva Naomi Kuwajinu oli pikavisiitillä Helsingissä matkalla Lontooseen. Hän ilahtui kuulleessaan, että yläkerrassa oli sekä Marimekon myymälä että vanhaa keramiikkaa myyvä liike, hän kun kertoi rakastavansa Arabian astioita.

Tästä se joulunvietto alkaa. Ihanaa joulun alustunnelmaa kaikille!

Amedeo Modigliani Ateneumissa

Amedeo Modiglianin retrospektiivinen näyttely Ateneumissa 28.10.2016-5.2.2017 on talven ehdoton must-tapahtuma kaikille taiteen ystäville.
Museolla on toki tarjota paljon muutakin näkemisen arvoista, kuten esimerkiksi Kaarina Kaikkosen installaatio Ateneumin sisäpihalla (Huom! vain 11.12.2016 saakka!!).
Ja museon suomalaisten klassikoiden kokoelman uusi ripustus on todella vaikuttava.
Kannattaa käydä.

_49a8758

_49a8724

_49a8729

_49a8712

_49a8742

_49a8708

Perheen aktiiviloma Eilatissa

Marraskuu ei ole sitä kaikkein parasta aikaa Suomessa, joten perheloma Eilatissa tuntui täydelliseltä idealta. Kolmenkymmenen asteen tietämissä pysyttelevä päivälämpötila ja 10-15 aukkoa enemmän valoa (noin valokuvaustermein ilmaistuna) on houkutteleva yhdistelmä tähän vuodenaikaan.
Eilat tunnetaan rantalomailijoiden ja sukeltajien kohteena, mutta viimeisimmät työmatkani Eilatiin osoittivat miten paljon muutakin tuolla rantakaupungilla ja sen ympäristöllä on matkaajalle tarjottavaa. Niinpä ajattelin sen sopivan kahdentoista hengen seurueellemme, jonka ikäjakauma oli 1-60…
Suorat talvilennot Helsingistä Eilatiin kestävät alle viisi tuntia ja ovat jopa kohtuuhintaisia.
Eilat
Eilatin akvaario ja merenalainen observatorio on hieno paikka niin lapsille kuin aikuisillekin. Siellä saa käsityksen pinnanalaisesta maailmasta, vaikkei koskaan asettelisi sukellusmaskia kasvoilleen. Punaisen meren ihmemaa mielikuvituksellisine otuksineen ja koralleineen lumoaa
N. 20 euroa maksavalla lipulla pääsee kaikkialle observatoriossa, se sisältää myös multimedia-elokuvaesityksen.
Observatorio sijaitsee muutaman kilometrin hotellialueelta etelään, ja sinne pääsee kätevimmin taksilla (n. 10 €).
Family trip to Eilat Israel
Family trip to Eilat Israel
Jeeppisafari erämaassa on suurenmoinen elämys jokaiselle, jota pieni pöly, töyssyt tai paikoin jännitystä aiheuttavat jyrkät rinteet eivät haittaa. Toki vuoristoaluetta halkovat asfalttitietkin tarjoavat upeita maisemia, mutta jeepillä pääsee erämaakokemuksen ytimeen.
Hintaa retkelle tulee 160-180€/4 h per jeeppi.
Family trip to Eilat IsraelFamily trip to Eilat Israel
Family trip to Eilat Israel
”Punainen kanjoni” on helppokulkuinen erämaakohde, joka sopii perheille. Meidän seurueessamme nuorimmat retkeilijät olivat 8-, 5- sekä 2,5-vuotiaita. He nauttivat paikasta, kuin olisivat huvipuistossa. Helpon reitin kulkeminen kestää 1,5-2 tuntia. Paras aika retkelle on alkuiltapäivä. Mukaan juomavettä, hatut ja ehkä jotain energiavälipalaa.
Seuraa värillisiä reittimerkkejä takaisin lähtöpaikkaan tai päädyt paljon pidemmälle vaellukselle. Tähän aikaan vuodesta aurinko laskee jo viiden maissa iltapäivällä, eikä erämaavaellus pimeässä ole hauskaa.
Family trip to Eilat Israel
Hotellialueen ympäristön ravintolat tarjoavat pääosin välimerellisen keittiön tai Aasian herkkuja. Yksi omista suosikeistani on mukavan ilmapiirin ja tuoretta kalaa tarjoava“Fish Market” (10-15 min. taksimatka kaupungin keskustasta etelään) The Giraffe -ravintolaa rantabulevardilla voi myös suositella Se löytyy käppäilemällä pohjoisen rannan kävelykatua itään päin.
Barbeach sijaitsee etelärannalla lähellä sukellus- ja surffauskeskusta.
Eilat
Tyypillinen israelilainen aamiainen Barbeachissa.
Eilat
Paikallisia juomia. Goldstar-olutta ja Lemonanaa, jään kanssa murskatusta tuoreesta sitruunasta ja mintusta tehtyä makeutettua virvoketta..
Family trip to Eilat Israel
Eilatin lintupuisto sijaitsee n. 40 minuutin kävelyn tai lyhyen taksimatkan päässä hotellialueelta pohjoiseen. Se on linnuille tärkeä lepo- ja tankkauspaikka pitkillä matkoilla pohjois-Euroopan ja eteläisen Afrikan välisillä muuttomatkoilla.
Puisto on auki 24/7 ja sinne on vapaa pääsy. Kierrokselle kannattaa kuitenkin ottaa maksullinen opas, joka kertoo suojelualueen toiminnasta ja paljon mielenkiintoista muuttolintujen reiteistä ja tavoista. Suomalaiset tunnetusti rakastavat muuttolintujaan ja vuosittain monet lintubongarit tulevat tänne tarkkailemaan lintuja ja osallistumaan puiston toimintaan.
Eilat
Hai Bar Wildlife Reserve on suojelualue lähellä Yotvatan kibbutsia 35 kilometriä Eilatista pohjoiseen. Siellä voit nähdä eläimiä, joita alueella aikoinaan eli suurin joukoin, mutta joista moni laji on nykyisin sukupuuton partaalla. Retki on kuin minisafari raamatun aikoihin.Eilat
Eilatin “Top 94” action park tarjoaa monenlaista toimintaa. Carting-osastoa vetää suomalainen Timo Hirvi.
Eilat
Toiminnantäyteisten päivien lomassa on välillä mukava vain istuskella jossain lukemattomista rantabaareista katselemassa merta ja seurailla surffailijoiden temppuja. Vesipiippu ei ole pakollinen…Eilat
Jos ehdottomasti olet off road -pyöräilyn tarpeessa, löydät Eilatin ympäristöstä useita merkittyjä reittejä.Family trip to Eilat Israel
Pari viikkoa ennen saapumistamme Eilat oli veden vallassa. Koko keskimääräinen vuosittainen sademäärä – vähän yli 30 mm – tuli taivaalta kolmessa tunnissa.
Family trip to Eilat Israel
Family trip to Eilat Israel
Family trip to Eilat Israel
Minulle loma ei ole loma ilman joitain off road -tuokioita.
Kaupungin länsipuolella kohoaa Mount Shlomo, jonka taakse aurinko iltaisin painuu. Trekki vuoren huipulle ja takaisin alas vie noin neljä tuntia, se on hyvin merkitty eikä kokemattomallekaan kiipeilijälle kohtuuttoman vaikea. Tosin, jos kärsit korkean paikan kammosta, reitti voi tuntua paikoin haastavalta
Taksilla pääset hotelliltasi reitin alkupisteeseen Har Yehoram -vuoren kupeeseen tie 12:n varrella n. 13 eurolla.
Seuraa ensin mustavalkoisia reittimerkkejä ja juuri ennen huipulle nousua siirry sinivalkoisella merkitylle reitille.
Alastuloreitti (astele varovasti, se on jyrkkä) tuo sinut päätepisteeseen (Shlomo Valley tien 12 varressa), jonne voit taas kutsua taksin kuljettamaan sinut takaisin hotellille.
Vaelluksen voi myös tehdä niin, että sekä lähtö- että päätepiste on Shlomo Valley (kts. karttaa), mutta silloin jäävät Har Yehoram -vuoren reitin upeat maisemat näkemättä.
Muista: päähine, pitkähihainen paita, aurinkosuoja, hyvät kengät ja paljon vettä. Käsineet suojaavat käsiä teräviltä kiviltä ja kävelysauvoista on yllättävän paljon apua.
Family trip to Eilat Israel

Family trip to Eilat Israel

Family trip to Eilat Israel

har-shlomo-trek

Family trip to Eilat IsraelVanhat uskolliset Keensit ovat tallanneet monenlaista maastoa.

Maailman kaunein merimatka – Hurtigrutenilla Jäämerelle

Palasin hiljattain pidennetyltä viikonlopulta – Norjasta. Eikä kohteena suinkaan ollut Oslo, vaan Hurtigruten, jonka sanotaan olevan maailman kaunein merimatka.

dsc02951

Matkamme alkoi Tromssasta. Kaupunki itsessään olisi tutustumisen arvoinen paikka, mutta ehdimme viipyä tuossa vuorten ympäröimässä pohjoisen helmessä vain iltapäivän, syödä lounaan Scandic-hotellissa (todella hyvä ruoka ja erityismaininnan sai jälkiruokapöytä, josta tosin muistan vain suklaaähkyn, kun suklaaholisti unohti taas rajansa) ja tehdä kiertoajelun.

dsc02964

Tutustuimme muun muassa tähän vuonna 1965 rakennettuun Tromssan maamerkkiin, Jäämerenkatedraaliin, jonka ikkunamosaiikki on vaikuttava.

dsc02972

Sitten olikin jo aika nousta laivaamme MS Kong Haraldiin, joka oli lähtenyt jo monta päivää aikaisemmin Bergenistä. Lähdimme reissuun yhdessä turkulaisen kollegani Henriikka Fingerborgin kanssa, joka varmasti myös kirjoittaa reissustamme blogiinsa.

dsc02985

Tähän ei varmasti tarvita sanoja. Auringonlasku laivan kannelta jossain Lyngenin tienoilla, noin Kilpisjärven korkeudella.

dsc02991

Ruoka oli todella hyvää. Tässä alkuruokani, jossa oli turskaa ja puolukkamoussea. Jopa buffa oli erinomainen. Tuoretta kalaa ja muita paikallisia tuotteita tuotiin laivaan satamissa, joissa pysähdyimme. Aamupalalla söimme itse tehtyä tyrnihilloa pitkään haudutetun puuron kera,  ihanaa pienen leipomon jyvänäkkäriä paikallisten meijereiden juustojen kera.

dsc03045

Lipussa liehuu Norjan postin tunnus. Hurtigruten eli nopea reitti, oli alunperin tapa liikkua. Edelleen laivaan voi noustaa yhdessä satamassa ja jäädä pois seuraavassa. Jotkut kulkevat työmatkansa Hurtigrutenilla. Laivoilla pääsee muuten käymään silloin kun ovat satamissa, joissakin ne pysähtyvät tunneiksi. On paikkoja, joissa paikalliset tulevat syömään laivalle lounasta, sillä se saattaa olla kylän ainoa lounasravintola. Suurin osa tulee risteilylle kuitenkin noin 5-6 päiväksi. Jotkut seilaavat koko matkan Bergenistä Kirkkoniemeen, lähelle Venäjän rajaa ja takaisin. Tuolloin laivaelämää näkee kokonaiset 12 päivää!

dsc03060

Matkamme ehdoton kohokohta odotti meitä Honningsvågin satamassa, Magerøyan saarella. Siellä hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät Euroopan huipulle Nord Kappiin.

dsc03062

Karavaanareita yhdessä Euroopan eksoottisimmista kolkista.

dsc03071

Meillä oli satumainen onni säiden suhteen: kokonaiset kolme päivää aurinkoista! Nord Kappissa on tavallista, ettei siellä näe metriä enempää eteensä. Välillä hyvälläkin säällä, kuten paikassa käydessämme yli 300 metrin korkeudessa sijaitseva näköalatasanne peittyy pilveen, mutta pian sumu katosi ja näkymät Pohjoiselle Jäämerelle olivat huikeat.

dsc03100

Tämä oli nostalginen visiitti. Kävin täällä edellisen kerran vuonna 1998, silloin autolla ja matka jatkui Lofooteille.

dsc03114

Tällaisen suloisen saamelaispappa Nilsin tapasimme poroineen. Hieno, valkoinen Gaba on 4-vuotias.

dsc03123

Jos tässä työssä on oppinut jotakin arvostamaan, se on hyvä opas. Etelä-Afrikasta Norjaan viisi vuotta sitten muuttanut Clinton Smith oli sellainen! Hän oli ollut oppaana safareilla koko elämänsä ja piti huolta, että myös sisäistimme hänen kertomansa asiat. Hauskaa, kun etelä-afrikkalainen, sujuvasti norjaa puhuva mies tarinoi porojen kuljetuksesta saarelle ja saamelaisten tavoista. Tiesittekö muuten mistä tunnistaa naimisissa olevan saamelaismiehen? Oikealla puolella roikkuvasta nauhasta. Entäs sinkun? Tietenkin nauhasta vasemmalla puolella. Opimme myös, ettei saamelaisilta missään tapauksessa kysytä kuinka monta poroa hänellä on. Se on sama kuin tapaisi ihmisen ja kysyisi häneltä, että kuinka paljon sinulla on rahaa pankissa.

dsc03130

Oli hienoa palata tuuliselta retkeltä kuuman kaakaon ja omppupiirakan äärelle.

dsc03132

dsc03134

dsc03155

dsc03160

dsc03162

Laivalla herkutellaan muun muassa kuningasravuilla. Yhden tällaisen paino on yli 2 kiloa ja hintaa sillä on kaupasta ostettuna yli 200 euroa.  Otusta piteli kädessään laivan keittiömestari Roy Kristensen. Hän on työskennellyt laivalla jo 34 vuotta, mutta sanoo, etteivät maisemat kyllästytä koskaan. Kristensen suositteli kokeilemaan laivan erikoisuutta, turskajäätelöä, mutta se jäi ensi kertaan…

dsc03196

Finnkirkan sanotaan olevan Norjan vaikuttavin kalliomuodostelma.

dsc03213

dsc03222

dsc03237

Kjollefjordin kylän Ellinor ja Ailu Ultsi kertoivat saamelaiskulttuurista ja tarjoilivat karhunputkiteetä. Saimme myös kokeilla pihkavoidetta, jonka parantavat vaikutukset tunnetaan jo lääketieteessäkin.

dsc03262

dsc03267

Sympaattisia pikkusatamia. Tässä ollaan Mehamnissa.

dsc03273

Hurtigruten Winter expedition Foto Ørjan Bertelsen
Photo: Hurtigruten/ Ørjan Bertelsen

Sanoin, että matkamme kohokohta oli visiitti Nord Kappiin, mutta täytyy sanoa, että revontulet olivat toinen yhtä hieno kokemus. Laivalla voi tilata revontulihälytyksen. Laitoin päällysvaatteet sänkyni viereen ja kun kaiuttimesta kuului, että “Ladies and gentlemen, hienot revontulet ovat nähtävissä nyt takakannelta, laivan vasemmalta puolen!”, en aikaillut, vaan vetäisin untuvatakin lisäksi mukaani pipon, hanskat ja kaulaliinan ja vietin kaksi unohtumatonta iltaa katsellessani taivaalle. Istuin aurinkotuolilla vielä senkin jälkeen, kun muu porukka oli vetäytynyt takaisin yöpuulle ja ihailin uskomatonta luomakunnan yöllistä näytöstä.

Opintomatkan Hurtigrutenille järjesti Airtouch yhteistyössä SASin kanssa.

Protected: Uzi Varon Projects 2010-2016

This content is password protected. To view it please enter your password below:

Little pieces of Åland

This summer our traditional ”Getting lost in Finland” road trip took us to the beautiful archipelago of Åland. It is a bit of an oddity, an autonomy between Finland and Sweden. It is a Finnish territory although swedish is the official language. Luckily visitors get along just fine in English as well. Last time we visited these islands was 33 years ago! So it was about time to explore this place again. motorbikers_ dance_in_turku rock_and_roll_turku As the ferry from Turku to Mariehamn leaves early in the morning, we decided to spend the evening before in Turku and save a morning rush. That was a smart move! Just another wednesday evening and so much going on. Within a few hundred meters along the Aura river bank there was a gathering of hundreds of motorbikers, an impromptu dance floor in the middle of the street with live music, mainly Tango that so many Finns love and practice, a very good rock band on board an old merchant ship and even live jazz music in a bar. borea_hotel_turku An old cruiser Bore is nowadays serving as Hotel Borea. So we got into the marine atmosphere right on our first night. amalia_guesthouse_aland amalia_guesthouse amalia_limonade_factory limonade_factory Amalia guest house in Lemland is a cosy place to stay. It has a small lemonade factory in the yard. Amalia Lemonades can be found all over Åland in cafes, restaurants and supermarkets. Rebecka Sjölund works in the Factory shop in the summer. st_andrews_church_lumparland_aland St. Andrew’s church in Lumparland. First built in 1540, but the present building is from 1728. stallhagen_beer_brewery stallhagen_beer The local beer brand, stallhagen beer, is sold and served all over the islands. We just had to pay a visit to the brewery and found out that the beer was indeed very good. karingsund_aland karingsund_boathouses_aland karingsund_boathouses_aland2 The idyllic old boat houses in Käringsund, Eckerö we remembered from our previous visit. But the hunting and fishing museum close to the Eckerö guest harbor is relatively new. It gives the visitor a good idea of the often very tough conditions in which the island people made their living in the old days. The building itself has been designed in a most considerate way to suit the landscape. christiansund_guesthouse Christiansund guest house _49A2394 Friday evening in Eckerö. We could not find any open shops around. Driving back and forth in the country roads looking for something to eat we finally found a Thai take away restaurant. Their fresh made Spring rolls were huge and very tasty. bumarsund_aland The gigantic fortress of Bomarsund was built by the Russians in 1832. The battle with the British-French navy was short and destructive and very little of this huge construction is left to see now. Yet a new trek of about 4 km is taking the visitor around, and useful information boards complete what the eyes cannot see. alands_windmeals Everywhere you go you will see the old wooden wind mills. anni_blomqvist_grave anni_blomqvist We paid respect to the famous writer Anni Blomqvist. Her archipelago stories and her own tragic life has left a mark on so many people in Scandinavia. bomans guesthouse Mari Kokko-Tidenberg and Arto Tidenberg live in Helsinki, but every summer they run the charming Bomans guest house in Vårdö. We ended up staying two days in their friendly care. The place can host up to 70 people and besides breakfast they also serve dinners. It is quite unusual for Finns to own property in Åland, so we were curious to know how Mari and Arto ended up in there. Mari told us that in 1984 her mother Sirkka-Liisa came to work in the Kastelholm castle, which back then served as a prison. She then met and married Magnus Boman and they lived together in his family’s dairy farm. In 2000 the farm was transformed into a guest house. When Sirkka-Liisa passed away in 2014 Mari got to be the co-owner of the place, taking care of the business with Magnus, who still lives permanently on the farm year around. Mari, however, after tourist season returns to her profession, working as a doctor in Helsinki. fishing_aland Short fishing trip with Magnus Boman was an extra treat to our stay in Bomans guest house. fish_whitefish 5 whitefish and 1 perch. uzi_getabergen_aland getabergen_aland Road trip means hours of sitting in a car. It is a welcome idea to take a few hours hike in the nature. One beautiful trek you find in Getabergen in the northern part of the main island. It offers great views and impressive rock formations. In there I spotted one of the rare orchids growing in Åland, the Orchis militaris. marskogens_lamm When it comes to coffee breaks, we always look for an interesting, rather off the main road places. Marskogens Lamm is a lamb farm. In their café they sell not only good coffee and the traditional pancake but also many other local delicacies like cheese and their own lamb meat products. Friendly Ann Sunberg serves home made buns and pastries and I just loved her table decorations with the wild flowers. cows_aland I just had to stop and take this funny picture. olle_alands_photography_museum Åland’s photography museum in Pålsböle is sure worth a visit. Olle Strömberg has collected thousands of cameras and other items that cover more or less the entire history of the technology of photography. Olle, originally from Sweden, fell in love with a local beauty in Åland. He moved to the islands and did a 40 year photographic career working as a commercial photographer and cooperated with almost all local museums as well. Now retired, he runs this amazing museum and its charming coffee shop with his wife. simskala_sealskins aland_landscape Simskäla is the very northern part of the island of Vårdö. Seals were once hunted for food. Nowadays some fishermen hunt them to avoid destruction of their nets. kurt_eriksson Kurt Eriksson was a seaman and globetrotter who traveled the world for many years. He had the will and skills of learning many languages of the places he visited. Now retired, he is running his wood workshop and a summer café, Anna’s Shop, in his home village Grundsunda in Vårdö. He welcomes and entertains his visitors with endless stories in 6 different languages. And of course the very famous Åland pancake. alands_pancake Åland’s pancake.

Piirakkaa ja muuta. Helsingin keskustan uusi kahvila-aarre Citypie!

Löysimme Vuorikadulta tämän juuri avatun, ihanan kahvilan, jossa herttaiset Ekaterina ja Enar leipovat aamu-viidestä alkaen, jotta he voivat tarjota tuoretta heti aamusta alkaen.

pies_citypie

Hyvää kahvia ja hyviä, itsetehtyjä leivonnaisia. Siinäpä avain kahvilan menestykseen? On hienoa, että Helsingin kahvilakulttuuri kehittyy ja uusia kahviloita tulee tuon tuosta, mutta niistä iso osa valitettavasti on ketjuja, jotka tarjoavat samoja, teollisia tuotteitaan. On mahtavaa, että saadaan Helsingin keskustaan myös tällaisia yrittäjävetoisia kahviloista, jotka valmistavat itse kaiken alusta loppuun, vaikkei se ehkä olekaan se kannattavin tapa.

citypie_brekfast

Enar on työskennellyt monen ravintolan keittiössä, mutta nyt hän halusi avata oman paikan. Täyttävään lounasannokseen (9,30 e) kuuluu pala piirakkaa, salaattia, hummusta ja turkkilaista jugurttia.

spinach_omelet_citipie

Feta-pinaattimunakas, kaikki munakas- ja piiraspalat maksavat 3,90 e, latte 3,60 e.

citypie_espresso

citypie_owners

citypie_tea

citypie_smoothy

citypie_takeaway

Venäjällä syntyneet, mutta Suomessa pitkään asuneet Katja ja Enar haluavat tuoda jotain synnyinmaansa ruokakulttuurista. Hienoa! Valikoimissa on piirakoita eri täytteillä. Maistoin Enarin suosituksesta perunapiirakkaa ja se oli tuhtia ja maukasta.

Tänne täytyy palata uudestaan. Onnea ja menestystä uusille yrittäjille! Olisipa tällaisia paikkoja enemmän!

Citypie ,Vuorikatu 6, avoinna ma-pe 8-19, la 10-16

Kahvila Facebookissa

 

Pieni hyppy ulkomaille – ei kun Turkuun! 5 vinkkiä jokivarteen (+ pari muuta lähiympäristöön)

Näyttää siltä, että Turku on kohtaloni. Ei tosin huono sellainen! Ja näyttä kiinnostusta Suomen parasta kesäkaupunkia kohtaan olevan rutkasti muillakin, sillä viime kesänä tekemäni Turku-ravintolapostaus on ollut blogimme kaikkien aikojen suosituin. Lukijoita oli tuhansia jo muutaman ensimmäisen päivän aikana!

Olin tänä kesänä pitämässä heprean intensiivikursseja Turun Kesäyliopistossa, kuten viime vuonnakin.  Vietin Turussa kuukauden aikana yhteensä 14 päivää ja koska tunnit olivat iltaisin, oli päivisin aikaa kiertää, katsella ja maistella. Taas löytyi paljon uutta ja tällä kertaa annan Turku-vinkkini kännykkäkuvin.

Vinkit jokivarteen

Tois puol jokkee eli keskustan puoleinen joenranta on se juttu Turussa! Paitsi silloin kun mennään jokilaivoille, sillä ne ovat sillä puolella jokea. Vai miten se nyt menikään. Joka tapauksessa: jokivarsi, siitä ei voi erehtyä.

Kaverini, jotka vierailivat Turussa, sanoivat istuskellessamme jokivarressa, että ei uskoisi, että Suomessa ollaan – olo on kuin Keski-Euroopassa. Eli kahdessa tunnissa Helsingistä pääsee melkein ulkomaille.

Ja kun 7-vuotias tyttöni tuli Turku-visiitille ja jäi pois bussista Tuomiokirkon pysäkillä, lähdimme kävelemään jokirantaa pitkin. Hänen ensimmäinen kysymyksensä kuului: “Äiti, mitä kieltä täällä puhutaan?”. Siinä sitten selitin, että ihan suomea.

Turku jokivarsi

  1. Istuskelemaan, syömään ja kahville!

Venäläisen Andrei Kovaltshukin Tapaaminen Turussa 1812 -patsas ei ilahduttanut kaikkia saapuessaan Turkuun vuonna 2012, mutta mielestäni Aleksanteri I ja hänen vierellään seisova kruununprinssi Kaarle Juhana sopivat hyvin näihin maisemiin.

Ihan patsaiden vieressä on mainio kahvila Cafe Art, jonka itse tehdyt leivonnaiset ovat niin kovassa huudossa, että pääsee kassalle jonottamatta. Mutta jonottaminen palkitaan! Kahvi on hyvää ja kakut sulavat suussa.

WP_20160607_14_49_40_Pro

Cafe Artin pihalla tutustuin tähän ihanaan komistukseen, korealais-turkulaiseen Juriin. Hän oli asunut Suomessa kaksi vuotta ja oli pian palaamassa kotimaahansa.

Toinen herkkupaikka joen varrella on Tiirikkala, jonne olin saanut oppilailtani lahjakortin (mahtava lahjaidea!). Siellä söin tämän ihanan lounassalaatin, jossa taisi olla Kolatun juustoa.

Tiirikkala Turku Aura-joki salaatti

Joenrannasta löytyy myös yksi uusista suosikeistani, Pub Niska, jonka ahvenanmaalaiset peltileivät ovat pizzojen aatelistoa.

 

Jokilaivat Aura-joki Turku jokivarsi

InstagramCapture_08ced1ee-0a62-4115-8ba0-190c4da48668 (1)2. Pyöräile!

Pyörä on paras menopeli turkuiluun. Kaikki pyöräilevät täällä – olo on kuin Amsterdamissa ja pyöräteitä on koko keskustan alueella.

3. Yöksi jokivarteen

Majoituin suurimmaksi osaksi jokivarren Radisson Blu Marina Palacessa ja sain sieltä tällaisen ihanan “mummopyörän” lainaksi. Sillä huristelin ympäri hotellin ja yliopiston väliä ja ympäri kaupunkia muutenkin. Mahtava palvelu ja muutenkin hyvä hotelli, jonne varmasti palaan. Sain huoneen jokinäkymällä ja aamupala oli varmasti paras Suomessa syömäni hotelliaamiainen. Päivä alkoi tyrnimarjasta tehdyllä aamushotilla ja itse sai puristaa appelsiinimehun sellaisella isolla mekaanisella puristimella. Peukut sinne!

Forum Marinum Turku Aura-joki jokivars

4. Suomen Joutsen ja merikeskus Forum Marinum 

Sain pikkuvieraan Turkuun ja kävimme katsomassa Forum Marinumissa Suomen Joutsenta. Rannasta löytyi myös tällainen jättimäinen päivänkakkara.

Forum Marinum Turku Aura-joki jokivarsi

Ja tällaisia kivoja laivoja, joissa sai leikkiä.

Turku jokivarsi Aura-joki

5. Lenkille jokivarteen

Jokivartta pitkin on kiva käppäillä Turun linnaan saakka, kuten pikkuvieraani kanssa teimme. Iltalenkille lähdin usein myös jokivartta sataman tai Halistenkosken suuntaan, enkä vielä ole kyllästynyt näihin hienoihin maisemiin. Pisin retkeni keskustasta oli Vanhalinnan linnanvuori, joka on yksi maamme tärkeimpiä muinaismuistokohteita. Liedon puolella sijaitsevassa Vanhalinnassa on tehty löydöksiä pronssi- ja rautakaudelta saakka.Lisää infoa retkeilymaastoista Turun lähettyvillä löytyy Aurajoki.netin esitteestä.

Vanhalinna Turku Lieto

Vanhalinnan maisemia – ei uskoisi, että melkein kaupungissa ollaan!

Polkupyörällä tuli huristeltua sitten muuallakin. Keskustasta kivenheiton päässä oleva Portsa eli Port Arthurin kaupunginosa on kiva pikku tutustumisretki vanhoine puutaloineen ja ihastuttavine sisäpihoineen.

InstagramCapture_2c707339-9423-4e5c-b99f-eaee5468c93a

Ja jos vähän kauemmaksi lähtee, niin Ruissalo is the destination!

Olin yhtenä päivänä Visit Turun vieraana toimittajien lehdistöretkellä  Turussa ja teimme rosvopaistia ja loimulohta Ruissalon kylpylän keittiöpäällikön, Sami Kivirinnan kanssa.  Voin kertoa, että ruoka maistui hyvältä!

Ruissalo Spa loimulohi rosvopaisti nokipannukahvit Ruissalo

Voisilmäpulla Honkapirtti Ruissalo Turku

Ruissalon Honkapirtin kahvilan pullassa riitti kokoa!

On se Turku vaan mahtava paikka. Tuntemattomat juttelevat toisilleen Tintån terassilla (yksi lempipaikoistani – jokivarressa sekin). Usein kaupungilla törmäsin johonkin tuttuun – kollegaani tai entiseen oppilaaseeni. On tainnut tulla pyörittyä Turussa jo tovi 🙂 Mutta ei tarina tähän pääty. Lokakuun lopussa jatkan taas opetusta Turussa. Ja sitä ennen kerron  vielä Food Walkista, kiva ohjelmanumero kesäretkelle Turkuun.

Pikku ballerinaTällaisen kuvan nappasin pikkuvieraasta, joka aamulla katseli kadun vilinää Hotelli Seurahuoneen ikkunasta.

Matkalaukku North Face TrolleyBye bye Turku! Uskollinen matkakumppanini, North Facen matkalaukku (ei sisällä sponsorimainontaa -ihan omalla rahalla ostettu, mutta mielelläni mainostan – tästä kun ei laukku parane – testattu on 😉 ) kulki kanssani edestakaisin Espoon ja Turun väliä. En kertaakaan ajanut autolla, Onnibussin lipun löysin halvimmillaan 5 eurolla ja VR:n lippujakin saa alkaen kympillä jos ajoissa varaa (sis. paikan työskentelyhytissä, jonka käytin aina hyödykseni, kun sellainen oli tarjolla).