Kaikki kirjoittajan Ninarose Maoz artikkelit

Matkamessuille viikonloppuna – monta hyvää syytä mennä!

Kun netissä on niin paljon infoa ilmaiseksi, miksi mennä enää matkamessuille? Monestakin syystä!
Mielestäni esitteiden keruun voi jo unohtaa, kenellä niitä edes on aikaa lukea?
Korkeintaan voi napata ne tärkeimmät sen sijaan, että kantaa kilokaupalla paperiroskikseen päätyvää kallista materiaalia.

Mutta messuilla kannattaakin lähteä keräämään ideoita (tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana ovat Kamerunin, Filippiinien, Tadžikistanin ja Qatarin osastot), fiilistelemään ja se tärkein mitä netistä ei saa – ne ihmiset! Täällä löytää maailman pienoiskoossa ja monella osastolla on oman maan edustaja, joka mielellään antaa parhaat vinkkinsä matkailijalle. Kannattaa mennä rohkeasti kyselemään!

_49a0008

_49a0006

_49a0014

Turkki on tänä vuonna messujen partnerimaa.

_49a0023

Jagath Perera kertoo kotimaastaan, Sri Lankasta.

_49a0026

Tänä vuonna ruoka on nostettu entistä näkyvämmäksi. Kotileipomo A-L Sorsasta saa ihania ohjapiirakoita.

_49a0034

Ja täältä 36 kuukautta kypsytettyä parmesania.

_49a0035

_49a0040

Anttolanhovin keittiöstä saatiin maistiaisina itse tehtyä ruisnäkkäriä muikkumajoneesilla.

_49a0047

Visit Ålandin Annica Grönlundilta saa parhaat vinkit Ahvenanmaalle.

_49a9988

_49a0056

Messuilla pääsee maistamaan Isakssonin makeita tomaatteja.

_49a0060

Art Bank on vierailukohde vertaansa vailla. Yksityinen Dali-museo Paraisilla on täynnä tarinoita, joita kertoo paikan omistaja, intohimoinen keräilijä Ted Wallin.

_49a0066

Fiskarsin ständillä pääsee katsomaan ruukkia yläilmoista.

_49a9966

Turkin matkailutoimiston johtajan, Emelin, valloittava hymy ei hyydy vaikka matkailutilanne maassa ei olekaan tällä hetkellä paras mahdollinen.

_49a0070

Rekolan panimon kaverit Fiskarsissa ovat painaneet töitä yötäpäivää jo useamman vuoden ja nyt nähdään tuloksia. Erityisen kiintoisa tuote on panimon olutetikka. Se sopii erityisen hyvin panimon oman juustolan tuotteiden kanssa.

_49a0073

_49a9980

Olympia-matkatoimistolta ilmestyi juuri matkamessuille mielenkiintoinen historiikki, joka kertoo samalla suomalaisen matkailun tarinan. Esillä messuilla on kasvojenkohotuksen saanut Klein-bus, joka on palvellut aikoinaan Helsinki-Bombay-reitillä.

Matkatoimisto teki 50-luvulla myös pyhänmaan matkoja. Yksi sivu matkattiin bussin kyydissä, toinen sivu lennettiin.

Erityisen kiinnostava tänä vuonna on toimiston tarjoama Suomen ladun lukijavaellusmatka Iraniin.

_49a9983

_49a9996

 

_49a9998

Me Matkailutoimittajien killassa jaoimme tänä vuonna palkinnot seuraaville matkailualalla ansioituneille:

vuoden matkailuhenkilöksi valittiin Ahvenanmaan oma poika Michael Björklund, kotimaan kohteeksi Pohjois-Karjala, ulkomaiseksi kohteeksi puutarhaturismin Keukenhof flower gardens Hollannissa ja vuoden tapahtumaksi Suuret oluet – pienet panimot- tapahtuman.

Eli mars Matka 2017- messuille! Ne avautuvat perjantaina 20.1.17 klo 10 ja jatkuvat sunnuntai-iltaan.

Nyt käymme joulun viettohon…

Vaikka maailma on täynnä ihania paikkoja, nyt on ihana saada olla kotona, Suomessa ja rauhoittua. Hyvää joulua ja rauhaisaa loma-aikaa! Kiitos, että olette seuranneet reissujamme. Kiitollisuudella mietin tätä vuotta. Paljon olen ehtinyt nähdä ja kokea. Matka jatkuu…

joulu-2016_no-text

Joulutunnelmaa kauppahallissa! 9 tärppiä Hakaniemen kauppahalliin

Yli 100 vuotta vanha Hakaniemen kauppahalli on ihana, menneen ajan tunnelmaa henkivä keidas, jonne kannattaa poiketa nauttimaan rauhallisesta joulutunnelmasta jouluostosten lomassa.

_49a9049

En voi kuvitella lähteväni kotoa ilman rannerengasta ja silmäni osuivat 2. kerroksen Artbycorkissa näihin ihaniin rannekoruihin, joissa on yhdistetty korkkia metalliin. Toimii sekä naiselle että miehelle!

_49a9033

_49a9017

Käsilaukkumallina toimi kaupan omistaja herttainen Lina Galrito-Leinonen. Portugalista Suomeen 11 vuotta sitten muuttanut Lina on koulutukseltaan audiovisuaalinen taiteilija, mutta on laajentanut alaansa seinäpäällysteiden, käyttöesineiden, laukkujen ja korujen lisäksi myös muotiin. Hän nimittäin maahantuonnin lisäksi myös suunnittelee monet tuotteet itse ja ensi vuonna on tulossa jotain ihan uutta.

Kaikki alkoi oikeastaan sattumalta. Suomeen muutettuaan Lina ihmetteli, kun ihmiset kysyivät, että mistä hänen käsilaukkunsa on tehty.

“Miten niin, mistä se on tehty?”, kertoo Lina hämmästelleensä. Korkki kun on Portugalissa hyvin yleinen materiaali. Siitä syntyi idea tuoda Suomeen jotain sellaista, mitä täällä ei vielä ollut.

Nyt Lina suunnittelee liikkeen avaamista myös Helsingin keskustaan.

_49a9038

_49a9050

_49a9060

Toisessa kerroksessa on tuttu merkki Marimekko, mutta hieman erilaisessa ympäristössä.

_49a9055

Taustan punainen, japanilaisen Katsuji Wakisakan vuonna 1971 suunnittelema Kumiseva on sekä suomalaisten että ulkomaalaisten Marimekko-fanien kestosuosikki.

_49a9069

Ritva Myllymäen polttokynällä syntyvät toinen toistaan suloisemmat joulukortit. Tarvittaessa hän tekstaa värssyn asiakkaan toiveiden mukaan. Hymyileväisen Ritvan pajaan pääsee kurkistamaan myymälässä ja ehtiipä hän rupattelemaankin työnsä lomassa.

Ritva aloitti visakoivuisten korttien myymisen hallissa 14 vuotta sitten, eikä rakkaus omaan alaan ole vielä hiipunut.

“Keksin jatkuvasti uusia ideoita ja välillä oikein kädet syyhyävät, kun odotan, että pääsen kokeilemaan niitä kotipajallani”, kertoo Ritva, joka korttien lisäksi on laajentanut valikoimaansa monenlaisiin lahjatavaroihin.

Kantava idea kaikessa on kuitenkin polttokaiverrus ja puu materiaalina.

_49a9098

Alakerrassa on perinteisiä, ihania myymälöitä, jotka tarjoavat hyvälaatuisia tuotteita. Täältä saa kerralla koko joulupöydän kalakattauksen. Kalaherkkujen erikoismyymälä Marja Nätissä oli pakko pysähtyä ostamassa savulohta ja Tsaarin yrttimaustettua graavilohta.

_49a9253

Uzi hankkii kalansa argentiinalaisen Teresan Kala Patagonicosta.

_49a9106

Värikästä Maustekeidasta on vaikea ohittaa. Antipasto-tiski pursuaa herkkuja, jotka tuovat veden kielelle. Tiskin takana herttainen Najib Houda kertoo mielellään tuotteista ja antaa vinkkejä. Valkosipulimarinoituja oliiveja ja yrttimaustettua fetaa lähti tällä kertaa kotiin tuliaisena lumimanteleiden kanssa.

_49a9198

Parhiala on myynyt teetä ja kahvia jo vuodesta 1914. Yritys paahtaa kahvin itse ja teevalikoima on huikea. Myös Suomessa harvemmin tarjolla olevia Kusmi- ja Løv-teitä saa täältä. Mukaan tarttui Løvin lakritsilla maustettu Earl Gray. Purkki on niin kaunis, että tekisi mieli ostaa niitä rivi ihan vain sisustusesineeksi.  India Wrede auttaa mielellään valinnan vaikeuden iskiessä.

_49a9234

Ja jos väsymys iskee, tarjoaa tokan kerroksen Hallikahvila vaikkapa piparkakkumausteisen kahvin. Tunnelmallinen kahvila on palvellut hallin asiakkaita jo 35 vuoden ajan.

_49a9159

Alakerran Soppakeittiössä istuivat lounaalla Klara ja Krista. Kuulun keittoravintolan keittoja saa nauttia Hakaniemen kauppahallin lisäksi myös Hietalahden Kauppahallissa ja Vanhassa Kauppahallissa. Tänään maistui punajuuri-kyssäkaalisoppa. 9,50 euron hintaiseen keittopaljuun kuuluu tuore, omatekoinen leipä ja yrttiöljy.

hakaniemen-post

Osakasta kotoisin oleva Naomi Kuwajinu oli pikavisiitillä Helsingissä matkalla Lontooseen. Hän ilahtui kuulleessaan, että yläkerrassa oli sekä Marimekon myymälä että vanhaa keramiikkaa myyvä liike, hän kun kertoi rakastavansa Arabian astioita.

Tästä se joulunvietto alkaa. Ihanaa joulun alustunnelmaa kaikille!

Maailman kaunein merimatka – Hurtigrutenilla Jäämerelle

Palasin hiljattain pidennetyltä viikonlopulta – Norjasta. Eikä kohteena suinkaan ollut Oslo, vaan Hurtigruten, jonka sanotaan olevan maailman kaunein merimatka.

dsc02951

Matkamme alkoi Tromssasta. Kaupunki itsessään olisi tutustumisen arvoinen paikka, mutta ehdimme viipyä tuossa vuorten ympäröimässä pohjoisen helmessä vain iltapäivän, syödä lounaan Scandic-hotellissa (todella hyvä ruoka ja erityismaininnan sai jälkiruokapöytä, josta tosin muistan vain suklaaähkyn, kun suklaaholisti unohti taas rajansa) ja tehdä kiertoajelun.

dsc02964

Tutustuimme muun muassa tähän vuonna 1965 rakennettuun Tromssan maamerkkiin, Jäämerenkatedraaliin, jonka ikkunamosaiikki on vaikuttava.

dsc02972

Sitten olikin jo aika nousta laivaamme MS Kong Haraldiin, joka oli lähtenyt jo monta päivää aikaisemmin Bergenistä. Lähdimme reissuun yhdessä turkulaisen kollegani Henriikka Fingerborgin kanssa, joka varmasti myös kirjoittaa reissustamme blogiinsa.

dsc02985

Tähän ei varmasti tarvita sanoja. Auringonlasku laivan kannelta jossain Lyngenin tienoilla, noin Kilpisjärven korkeudella.

dsc02991

Ruoka oli todella hyvää. Tässä alkuruokani, jossa oli turskaa ja puolukkamoussea. Jopa buffa oli erinomainen. Tuoretta kalaa ja muita paikallisia tuotteita tuotiin laivaan satamissa, joissa pysähdyimme. Aamupalalla söimme itse tehtyä tyrnihilloa pitkään haudutetun puuron kera,  ihanaa pienen leipomon jyvänäkkäriä paikallisten meijereiden juustojen kera.

dsc03045

Lipussa liehuu Norjan postin tunnus. Hurtigruten eli nopea reitti, oli alunperin tapa liikkua. Edelleen laivaan voi noustaa yhdessä satamassa ja jäädä pois seuraavassa. Jotkut kulkevat työmatkansa Hurtigrutenilla. Laivoilla pääsee muuten käymään silloin kun ovat satamissa, joissakin ne pysähtyvät tunneiksi. On paikkoja, joissa paikalliset tulevat syömään laivalle lounasta, sillä se saattaa olla kylän ainoa lounasravintola. Suurin osa tulee risteilylle kuitenkin noin 5-6 päiväksi. Jotkut seilaavat koko matkan Bergenistä Kirkkoniemeen, lähelle Venäjän rajaa ja takaisin. Tuolloin laivaelämää näkee kokonaiset 12 päivää!

dsc03060

Matkamme ehdoton kohokohta odotti meitä Honningsvågin satamassa, Magerøyan saarella. Siellä hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät Euroopan huipulle Nord Kappiin.

dsc03062

Karavaanareita yhdessä Euroopan eksoottisimmista kolkista.

dsc03071

Meillä oli satumainen onni säiden suhteen: kokonaiset kolme päivää aurinkoista! Nord Kappissa on tavallista, ettei siellä näe metriä enempää eteensä. Välillä hyvälläkin säällä, kuten paikassa käydessämme yli 300 metrin korkeudessa sijaitseva näköalatasanne peittyy pilveen, mutta pian sumu katosi ja näkymät Pohjoiselle Jäämerelle olivat huikeat.

dsc03100

Tämä oli nostalginen visiitti. Kävin täällä edellisen kerran vuonna 1998, silloin autolla ja matka jatkui Lofooteille.

dsc03114

Tällaisen suloisen saamelaispappa Nilsin tapasimme poroineen. Hieno, valkoinen Gaba on 4-vuotias.

dsc03123

Jos tässä työssä on oppinut jotakin arvostamaan, se on hyvä opas. Etelä-Afrikasta Norjaan viisi vuotta sitten muuttanut Clinton Smith oli sellainen! Hän oli ollut oppaana safareilla koko elämänsä ja piti huolta, että myös sisäistimme hänen kertomansa asiat. Hauskaa, kun etelä-afrikkalainen, sujuvasti norjaa puhuva mies tarinoi porojen kuljetuksesta saarelle ja saamelaisten tavoista. Tiesittekö muuten mistä tunnistaa naimisissa olevan saamelaismiehen? Oikealla puolella roikkuvasta nauhasta. Entäs sinkun? Tietenkin nauhasta vasemmalla puolella. Opimme myös, ettei saamelaisilta missään tapauksessa kysytä kuinka monta poroa hänellä on. Se on sama kuin tapaisi ihmisen ja kysyisi häneltä, että kuinka paljon sinulla on rahaa pankissa.

dsc03130

Oli hienoa palata tuuliselta retkeltä kuuman kaakaon ja omppupiirakan äärelle.

dsc03132

dsc03134

dsc03155

dsc03160

dsc03162

Laivalla herkutellaan muun muassa kuningasravuilla. Yhden tällaisen paino on yli 2 kiloa ja hintaa sillä on kaupasta ostettuna yli 200 euroa.  Otusta piteli kädessään laivan keittiömestari Roy Kristensen. Hän on työskennellyt laivalla jo 34 vuotta, mutta sanoo, etteivät maisemat kyllästytä koskaan. Kristensen suositteli kokeilemaan laivan erikoisuutta, turskajäätelöä, mutta se jäi ensi kertaan…

dsc03196

Finnkirkan sanotaan olevan Norjan vaikuttavin kalliomuodostelma.

dsc03213

dsc03222

dsc03237

Kjollefjordin kylän Ellinor ja Ailu Ultsi kertoivat saamelaiskulttuurista ja tarjoilivat karhunputkiteetä. Saimme myös kokeilla pihkavoidetta, jonka parantavat vaikutukset tunnetaan jo lääketieteessäkin.

dsc03262

dsc03267

Sympaattisia pikkusatamia. Tässä ollaan Mehamnissa.

dsc03273

Hurtigruten Winter expedition Foto Ørjan Bertelsen
Photo: Hurtigruten/ Ørjan Bertelsen

Sanoin, että matkamme kohokohta oli visiitti Nord Kappiin, mutta täytyy sanoa, että revontulet olivat toinen yhtä hieno kokemus. Laivalla voi tilata revontulihälytyksen. Laitoin päällysvaatteet sänkyni viereen ja kun kaiuttimesta kuului, että “Ladies and gentlemen, hienot revontulet ovat nähtävissä nyt takakannelta, laivan vasemmalta puolen!”, en aikaillut, vaan vetäisin untuvatakin lisäksi mukaani pipon, hanskat ja kaulaliinan ja vietin kaksi unohtumatonta iltaa katsellessani taivaalle. Istuin aurinkotuolilla vielä senkin jälkeen, kun muu porukka oli vetäytynyt takaisin yöpuulle ja ihailin uskomatonta luomakunnan yöllistä näytöstä.

Opintomatkan Hurtigrutenille järjesti Airtouch yhteistyössä SASin kanssa.

Pieni hyppy ulkomaille – ei kun Turkuun! 5 vinkkiä jokivarteen (+ pari muuta lähiympäristöön)

Näyttää siltä, että Turku on kohtaloni. Ei tosin huono sellainen! Ja näyttä kiinnostusta Suomen parasta kesäkaupunkia kohtaan olevan rutkasti muillakin, sillä viime kesänä tekemäni Turku-ravintolapostaus on ollut blogimme kaikkien aikojen suosituin. Lukijoita oli tuhansia jo muutaman ensimmäisen päivän aikana!

Olin tänä kesänä pitämässä heprean intensiivikursseja Turun Kesäyliopistossa, kuten viime vuonnakin.  Vietin Turussa kuukauden aikana yhteensä 14 päivää ja koska tunnit olivat iltaisin, oli päivisin aikaa kiertää, katsella ja maistella. Taas löytyi paljon uutta ja tällä kertaa annan Turku-vinkkini kännykkäkuvin.

Vinkit jokivarteen

Tois puol jokkee eli keskustan puoleinen joenranta on se juttu Turussa! Paitsi silloin kun mennään jokilaivoille, sillä ne ovat sillä puolella jokea. Vai miten se nyt menikään. Joka tapauksessa: jokivarsi, siitä ei voi erehtyä.

Kaverini, jotka vierailivat Turussa, sanoivat istuskellessamme jokivarressa, että ei uskoisi, että Suomessa ollaan – olo on kuin Keski-Euroopassa. Eli kahdessa tunnissa Helsingistä pääsee melkein ulkomaille.

Ja kun 7-vuotias tyttöni tuli Turku-visiitille ja jäi pois bussista Tuomiokirkon pysäkillä, lähdimme kävelemään jokirantaa pitkin. Hänen ensimmäinen kysymyksensä kuului: “Äiti, mitä kieltä täällä puhutaan?”. Siinä sitten selitin, että ihan suomea.

Turku jokivarsi

  1. Istuskelemaan, syömään ja kahville!

Venäläisen Andrei Kovaltshukin Tapaaminen Turussa 1812 -patsas ei ilahduttanut kaikkia saapuessaan Turkuun vuonna 2012, mutta mielestäni Aleksanteri I ja hänen vierellään seisova kruununprinssi Kaarle Juhana sopivat hyvin näihin maisemiin.

Ihan patsaiden vieressä on mainio kahvila Cafe Art, jonka itse tehdyt leivonnaiset ovat niin kovassa huudossa, että pääsee kassalle jonottamatta. Mutta jonottaminen palkitaan! Kahvi on hyvää ja kakut sulavat suussa.

WP_20160607_14_49_40_Pro

Cafe Artin pihalla tutustuin tähän ihanaan komistukseen, korealais-turkulaiseen Juriin. Hän oli asunut Suomessa kaksi vuotta ja oli pian palaamassa kotimaahansa.

Toinen herkkupaikka joen varrella on Tiirikkala, jonne olin saanut oppilailtani lahjakortin (mahtava lahjaidea!). Siellä söin tämän ihanan lounassalaatin, jossa taisi olla Kolatun juustoa.

Tiirikkala Turku Aura-joki salaatti

Joenrannasta löytyy myös yksi uusista suosikeistani, Pub Niska, jonka ahvenanmaalaiset peltileivät ovat pizzojen aatelistoa.

 

Jokilaivat Aura-joki Turku jokivarsi

InstagramCapture_08ced1ee-0a62-4115-8ba0-190c4da48668 (1)2. Pyöräile!

Pyörä on paras menopeli turkuiluun. Kaikki pyöräilevät täällä – olo on kuin Amsterdamissa ja pyöräteitä on koko keskustan alueella.

3. Yöksi jokivarteen

Majoituin suurimmaksi osaksi jokivarren Radisson Blu Marina Palacessa ja sain sieltä tällaisen ihanan “mummopyörän” lainaksi. Sillä huristelin ympäri hotellin ja yliopiston väliä ja ympäri kaupunkia muutenkin. Mahtava palvelu ja muutenkin hyvä hotelli, jonne varmasti palaan. Sain huoneen jokinäkymällä ja aamupala oli varmasti paras Suomessa syömäni hotelliaamiainen. Päivä alkoi tyrnimarjasta tehdyllä aamushotilla ja itse sai puristaa appelsiinimehun sellaisella isolla mekaanisella puristimella. Peukut sinne!

Forum Marinum Turku Aura-joki jokivars

4. Suomen Joutsen ja merikeskus Forum Marinum 

Sain pikkuvieraan Turkuun ja kävimme katsomassa Forum Marinumissa Suomen Joutsenta. Rannasta löytyi myös tällainen jättimäinen päivänkakkara.

Forum Marinum Turku Aura-joki jokivarsi

Ja tällaisia kivoja laivoja, joissa sai leikkiä.

Turku jokivarsi Aura-joki

5. Lenkille jokivarteen

Jokivartta pitkin on kiva käppäillä Turun linnaan saakka, kuten pikkuvieraani kanssa teimme. Iltalenkille lähdin usein myös jokivartta sataman tai Halistenkosken suuntaan, enkä vielä ole kyllästynyt näihin hienoihin maisemiin. Pisin retkeni keskustasta oli Vanhalinnan linnanvuori, joka on yksi maamme tärkeimpiä muinaismuistokohteita. Liedon puolella sijaitsevassa Vanhalinnassa on tehty löydöksiä pronssi- ja rautakaudelta saakka.Lisää infoa retkeilymaastoista Turun lähettyvillä löytyy Aurajoki.netin esitteestä.

Vanhalinna Turku Lieto

Vanhalinnan maisemia – ei uskoisi, että melkein kaupungissa ollaan!

Polkupyörällä tuli huristeltua sitten muuallakin. Keskustasta kivenheiton päässä oleva Portsa eli Port Arthurin kaupunginosa on kiva pikku tutustumisretki vanhoine puutaloineen ja ihastuttavine sisäpihoineen.

InstagramCapture_2c707339-9423-4e5c-b99f-eaee5468c93a

Ja jos vähän kauemmaksi lähtee, niin Ruissalo is the destination!

Olin yhtenä päivänä Visit Turun vieraana toimittajien lehdistöretkellä  Turussa ja teimme rosvopaistia ja loimulohta Ruissalon kylpylän keittiöpäällikön, Sami Kivirinnan kanssa.  Voin kertoa, että ruoka maistui hyvältä!

Ruissalo Spa loimulohi rosvopaisti nokipannukahvit Ruissalo

Voisilmäpulla Honkapirtti Ruissalo Turku

Ruissalon Honkapirtin kahvilan pullassa riitti kokoa!

On se Turku vaan mahtava paikka. Tuntemattomat juttelevat toisilleen Tintån terassilla (yksi lempipaikoistani – jokivarressa sekin). Usein kaupungilla törmäsin johonkin tuttuun – kollegaani tai entiseen oppilaaseeni. On tainnut tulla pyörittyä Turussa jo tovi 🙂 Mutta ei tarina tähän pääty. Lokakuun lopussa jatkan taas opetusta Turussa. Ja sitä ennen kerron  vielä Food Walkista, kiva ohjelmanumero kesäretkelle Turkuun.

Pikku ballerinaTällaisen kuvan nappasin pikkuvieraasta, joka aamulla katseli kadun vilinää Hotelli Seurahuoneen ikkunasta.

Matkalaukku North Face TrolleyBye bye Turku! Uskollinen matkakumppanini, North Facen matkalaukku (ei sisällä sponsorimainontaa -ihan omalla rahalla ostettu, mutta mielelläni mainostan – tästä kun ei laukku parane – testattu on 😉 ) kulki kanssani edestakaisin Espoon ja Turun väliä. En kertaakaan ajanut autolla, Onnibussin lipun löysin halvimmillaan 5 eurolla ja VR:n lippujakin saa alkaen kympillä jos ajoissa varaa (sis. paikan työskentelyhytissä, jonka käytin aina hyödykseni, kun sellainen oli tarjolla).

 

Hienoja hetkiä Israelin reissulla

M25 Meat Market restaurante
M25 Meat Market restaurant

Yli kahden vuoden tauon jälkeen palasin Israeliin ja voi että se tuntui hienolta! Reissaan työni vuoksi jatkuvasti, enkä ole oikein edes ehtinyt kaivata maata. Mutta kun ensimmäisenä iltana (tai oikeastaan yön tunteina) taksi kiipesi ylös Jerusalemiin ja ajoi Daavidin harpusta inspiraation saaneen The Cords Bridge-sillan ali, tuntui se juhlavalta. Paluu entiseen kotikaupunkiini!

Tämäkin matka oli pääosin työmatka, mutta tein varaslähdön ja lensin Israeliin pitkäksi viikonlopuksi ennen työrupeamaa. Viikonlopuksi oli lähdössä myös ystäväni Virpi, joka täytti juuri 40v. Ainoa vain, että Virpi itse ei tiennyt asiasta. Sain sumplittua asiat Virpin äidin, miehen ja ystävän kanssa niin, että lastenhoito ja muu järjestyisi. Varoitin ketään hiiskumasta asiasta ja yllätys onnistuikin. Kerroin Virpille vasta tuntia ennen lähtöä kentälle, että nyt on aika pakata ja kun hyppäsimme autoon, paljastin loppusuunnitelman.

Virpi in Tel Aviv

Virpi oli käynyt joka vuosi luonani asuessani Israelissa vuodesta 1994 lähtien ja nyt tapasimme yhteisiä tuttuja, herkuttelimme ja kiersimme niin uusia kuin vanhoja paikkoja – yli 10 vuoden tauon jälkeen!

M25 Meat Market restaurante
M25 Meat Market restaurant

Tälläisia makupaloja löysimme ja Uzi kuvasi.

Tel Avivissa törmäsimme Carmel-marketin kupeessa olevaan, uuteen M25-liharavintolaan, jossa on pihan perällä oma savustamo. Ravintola syntyi pienestä lihatiskistä ja nyt paikassa on kiva puutarha ja sisäpaikkkoja. Ravintola on saanut Tel Avivin parhaan indie-ravintolan palkinnon. Tosin kasvissyöjän kannattanee valita toinen paikka. Paitsi jos on niin suklaan perään, kuin minä…. paikassa oli nimittäin taivaallista suklaamoussea.

_49A9284

Levinsky-torilla pääsimme tällaisen ihanan vespan kyytiin. Ja hörpimme kahvia Susita-kahvilasta, jossa voi istua vanhan Susitan lavalla. Susitaa valmistettiin  Israelissa 50-80-luvuilla, eikä se koskaan ollut kovassa huudossa ainakaan laadun suhteen. Mutta nostalgiaa sillä on!

Oppaana Tel Avivissa meillä oli loistava paljasjalkainen tel avivivilainen (tuliko yksi tavu liikaa 🙂 )Karl Walter, joka hämmästytti tiedoillaan… ja päivällistarinoilla, jotka olivat kuin stand up-illan ohjelma. Nauroimme vedet silmissä!

Yam boutique hotel in Tel Aviv.
Yam boutique hotel in Tel Aviv.

Asuimme tässä hiljattain avatussa pienessä ja kotoisassa putiikkihotellissa, jonka nimi on Yam – meri. Huoneessa oli ping pong-mailat (israelilainen versio rantatenniksestä) ja rantapallo osana sisustusta, mutta ihan oikeaa käyttöä varten. Ja respasta saa rantakassin, jossa on kylmää vettä ja tuoreita hedelmiä sekä rantapyyhe. Hienoa tässä hotellissa oli lisäksi Happy Hour klo 17-19 välillä, jolloin hotelli tarjoaa ilmaisen pienen buffeen, johon kuuluu juomia, keittoa, voileipiä ja muuta pientä naposteltavaa. Todella asiakaslähtöistä palvelua! Sen lisäksi, että respan työntekijät muistivat nimeni ja kysyivät kuulumisia sekä toivottivat mukavaa päivää!

Peer boutique hotel. Owner Yael Tishler.

Carmel-torin vierestä löysimme hauskan Peer-putiikkihotellin ja päätimme pujahtaa sisään ja pääsimmekin mielenkiintoiselle tutkimusmatkalle: hotellin jokainen huone oli kuin mummolasta konsanaan. Kuvassa Yael Tishler, joka ystävällisesti esitteli meille hotelliaan.

Karl Walter guide Israel Tel Aviv

 

 

yahaloma ba'namal. Chef Yahaloma. Tel Aviv port new restaurant

Edellisellä Tel Avivin vierailullamme löysimme ihastuttavan Yahaloma’s bistron, joka tuolloin sijaitsi Levinsky Marketilla. Paikka oli muutaman pöydän pikkuriikkinen ravintola, mutta tarjosi suussasulavaa ruokaa. Keittiössä hääräsi Tel Avivin radiossa työskennyt ja uraputken jättänyt Yahaloma, joka yhdisteli sukunsa reseptejä eri Välimeren maista. Ruoissa maistui niin Kreikka, Libya kuin Egyptikin. Nyt Yahaloma on muuttanut Tel Avivin satamaan ja avannut siellä reilu kuukausi sitten yhdessä kahden muun osakkaan kanssa Yahaloma ba’Namal, Yahaloma satamassa-ravintolan. Taso oli ennallaan, paikka oli kasvanut, hinnat hieman nousseet, mutta loistava meininki jatkuu.  Kuvassa Yahaloman versio moussakasta. Suosittelen!

Yahaloman uusi ravintola sijaitsee Tel Avivin satama-alueen farmers’ marketilla, joka on jo sinänsä nähtävyys. Sieltä saa myös ehkä maailman parhaat, Lehamim-leipomon manteli-croisantit, joissa on marsipaania niillä päällä, kuin sisälläkin. Onneksi meillä kotona ei ole tuollaisia herkkuja, muuten saattaisi croissant toisensa perään tulla ostettua kahvileiväksi ja lopputulos olisi katastrofi – ja iänikuinen laihdutuskuuri.  New Yorkiin on muuten jo avattu Lehamim-leipomo, vink vink rapakon takana kävijöille. Siellä se kantaa nimeä Breads bakery. 

Tel Aviv Port

 

Boutique haNaknik Levinsky market Tel Aviv
Makkaranystävän unelma: Levinsky marketin makkarakauppias, Amir Kuti ( “Boutique Ha’naknik”) myy taatusti laatumakkaroita.

Tikva market Tel Aviv

Ha’tikva-tori sijaitsee maahanmuuttajien asuttamassa Ha’tikva-kaupunginosassa. Täällä näkee kaikkia kansallisuuksia venäläisistä etiopialaisiin ja voi maistella todella hyvää kubbea, hummusta, sabichia ja muita etnisiä herkkuja, eikä mikään kurita kukkaroa. Saimme oppaaksemme Karlin lisäksi ystäväni Tehilan Jerusalemista, joka tiesi kuppiloiden tarinat.

Abraham Hostel Tel Aviv youth hostel Israel

Vierailimme kansallisen puhelinyhtiön entiseen rakennukseen remontoidussa Abraham Hostellissa Tel Avivissa juuri ennen sen avaamista. Jättimäisen hostellin alakerrassa on suuri tila, johon juuri parhaillaan maalattiin isoja seinämaalauksia. Siellä aiotaan pitää konsertteja ja tapahtumia. Varmasti kaupungin coolein paikka yöpyä, eikä hinnallakaan pilattu. Paikassa on dormitory-huoneiden lisäksi kahden ja useamman hengen huoneita sekä jopa huoneistoja.

Viiden kaveruksen hostelli on jo porukan kolmas. Olin heidän ensimmäisessä hostellissaan Fauzi Azarissa Nasaretissa kun lähdin vaeltamaan muutama vuosi sitten Jesus Trailin Nasaretista Genessaret-järvelle ja hostelli jäi positiivisesti mieleeni, varsinkin aamiaisen baklavat 🙂

Hostellivierailulla Tel Avivissa minulle selvisi myös, että tuo vaelluspolku on yhden hostellikimpan jäsenen, Maoz Inonin tekemä polku! Siinä on aktiivinen mies.

 

Jael Ancker Appelsiineja ja hunajaa Tel Aviv

Suomalainen Jael Ancker pitää Appelsiineja ja hunajaa-nimistä ruokablogia, jota olen seurannut jo vuosikausia. Vihdoin tapasimme Jaelin kanssa ihan livenä, kun haastattelimme ja kuvasimme hänet Matkaopas-lehden juttuun. Oli mukava yllätys, kun Jaelilla oli vapaa päivä ja hän jäi loppupäiväksi kiertelemään kanssamme.
Michal Negrin jewellery Bat Yam factory shop and gallery

Michal Negrin on israelilainen korusuunnittelija, jonka romanttisilla ja kitcheillä, mutta taidokkailla koruilla on vankka asiakaskuntansa ympäri maailmaa. Pääsimme tutustumaan korutehtaaseen Bat Yamissa, jossa kaikki tehdään käsin. Koruilla on ikuinen takuu, joten laatukin on sen mukainen. Saimme kuvaan gallerian myyjättäret sekä Michal Negrinin tyttären (keskellä). Vaikka kuvaus oli ihan spontaani, naiset pukeutuivat, valitsivat sopivat korut ja poseerasivat aivan kuin ammattimallit. Minäkään en tehtaanmyymälästä pystynyt ihan tyhjin käsin lähtemään…  Tehdasvierailu pitää sopia etukäteen ja kierros kestää 1,5 tuntia. Galleria-myymälään saa piipahtaa milloin vain.

Tässä pieni video Michal Negrinin korujen valmistuksesta: miten korut suunnitellaan ja minkälainen on lopputulos.

 

Design Museum Holon Jaime Hayon
Design Museum Holon eli Holonin Design-museo oli positiivinen yllätys. Tämä oli ensi kertani museossa. Esillä oli parhaillaan espanjalaisen suunnittelija Jaime Hayonin näyttely, jonka jättimäiset keraamiset shakkinappulat olivat näyttelyn kohokohta. Kannattaa tehdä pikku piipahdus Tel Avivin ulkopuolelle Holonin kaupunkiin!

Yad Hashmona

Jos et ole käynyt Israelin matkallasi vielä Yad Hashmonassa, korjaa asia seuraavalla visiitillä! Yad Hashmona on suomalaisten perustama kibbutsin tapainen kylä ja paikka näyttääkin pieneltä palalta Suomea hirsitaloinen. Ainoastaan ympäristöä katsellessa huomaa ettei ihan kotimaassa olla: vuoret ympäröivät paikkaa ja maisemat ovat uskomattoman kauniit.

Yad Hashmona perustettiin 80-luvun alussa niiden kahdeksan juutalaisen muistolle, jotka lähetettiin Suomesta Saksaan toisen maailmansodan aikana. Tämä porukka, yhtä lukuunottamatta, menehtyi Auschwitzissa. Joukko kristittyjä suomalaisia halusi ikuistaa näiden juutalaisten surullisen kohtalon ja nimi Yad Hashmona tarkoittaakin “kahdeksan muistolle”.

Yad Hashmonassa voi yöpyä, käydä kävelyllä Biblical Gardenissa ja lempparini: perjantai-brunssilla. Brunssipöytä notkuu herkkuja, joten tänne kannattaa varautua tulemaan tyhjällä mahalla. Keittiöväki puristaa tuoremehun tuoreista appelsiineistä, omeletti valmistuu pyynnön mukaan ja kun vielä santsaa lautasen pienten juustoloiden juustoja, salaatteja, piiraita ja kakkuja sekä valitsee pöydän sään salliessa ulkoa, ei brunssi tästä parane. Varaa paikka etukäteen, sillä brunssi on todella suosittu ja paikat varataan aina täyteen!

Eilat jeep tour

Lopuksi jatkoimme Eilatiin, jossa saimme yhtenä päivänä oppaaksemme legendaarisen Alfonso Nusbaumerin, joka on muun muassa löytänyt egyptiläiset seinäkirjoitukset Timnasta.

_49A0442

Kamelisafarilla Eilatissa.

_49A0919

Yotvata-kibbutsin viereisessä Hai Bar-villieläinpuistossa näimme näitä kauniita Arabian antilooppeja (Arabian oryx), joista yksi tosin oli niin äkäinen emo, että piti painaa nopeasti kaasua ja ajaa karkuun. Emme huomanneet, että sillä oli poikanen ja olimme liian lähellä.

 

_49A0866_small

Viimeisenä uskollinen kuvaajamme, joka sopisi myös vietnamilaisille riisipelloille 🙂

Matkamessut ovat täällä taas!

Vuoden tärkein tapahtuma ainakin meille matkatoimittajille on käsillä.  Tänään itse asiassa saimme jo ensimakua messuista kun vierailimme paikalla ammattilaispäivänä.

Uzin hienot kuvat kertovat enemmän kuin mikään muu näistä pohjoismaiden suurimmista messuista, joten jätetään muu tarinointi vähemmälle. Messuilla on väriä, makuja ja…. paljon ääntä.
Tänä vuonna esillä ovat ulkomaiden lisäksi entistä enemmän myös kotimaan kohteet. Erityisesti Suomen saaristoa esitellään, joka on ihan mahtavaa!

_49A7142

_49A7152

_49A7141

_49A7153

_49A7158

_49A7161

_49A7163

_49A7172

_49A7274

_49A7334

_49A7289

_49A7337

_49A7354

_49A7358

_49A7134

Matka 2016 on avoinna yleisölle Messukeskuksessa pe-su 22-24.1. Tervemenoa! 🙂

Flashback: vuoden 2015 reissut

Paljon on mahtunut yhteen vuoteen! Tässä meidän vuoden 2015 reissuamiset, niin työmatkat kuin yksityiset, pähkinänkuoressa. Ihan jokaista Ruotsin risteilyä tai Viron kylpylämatkaa ei listattu 🙂

Vuoden ensimmäinen työmatkani kohdistui Kreikkaan ja siellä Kreikan “Alpeille” Epirukseen. Taisin tuolloin tehdä matkasta useammankin postauksen: Kreikan vuoristossa ja Lumikenkäilyä, koskenlaskua ja vaellusta – seikkailuloma Kreikassa!

Meteoran luostarit olivat unohtumaton kohde, sellainen once in a lifetime-mesta, joka pitää itse kokea.

Berlin 2.2015

Uzi teki alkuvuodesat Berliinin visiitin.

Seuraava yhteinen työmatka Uzin kanssa suuntautui Portugaliin, jossa kiersimme yhdeksässä päivässä melkein koko maan Algarvea ja Estrellan vuoristoa myöten.  Ihana maa, ihana ruoka, ihanat ihmiset : )

portugal 4.2015Tuntemattoman sotilaan haudan vahdit olivat vahdinvaihdon jälkeen leikkisällä tuulella.

Algarvessa teimme juttua ET-lehteen tästä suloisesta pariskunnasta, joka maalaa ja musisoi. Jutun voi lukea myös netistä.

http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/paasimme_eroon_laakkeistamme_etelan_lammossa

muotiasiantuntija Piret Mägi

Toukokuussa kävimme tekemässä kaupunkioppaan Tallinnasta: hyvää ruokaa ja paljon tekemistä löytyy heti lahden takaa.  Osa jutusta löytyy Matkaoppaan nettisivuilta.

http://www.etlehti.fi/artikkeli/matkaopas/yli_60_vinkkia_matkaoppaan_tallinna_opas

Pian olimme Virossa uudelleen, tuolloin tekemässä ruokajuttua Muhulta Peke ja Ingrid Elorannan kanssa Muhu Veinitalulla.

Pariskunta on muuten avannut juuri uuden, mielenkiintoisen ravintolan Tallinnaan. En ole vielä itse ehtinyt kokeilemaan sitä, mutta veikkaan, että ruoka on hyvää!

Tässä hauska video Uzista ja lampaista Tönisen tilalta.

Seuraavaksi Uzi matkusti taas Lissaboniin.

Lisbon uzi work trip 5.2015nina japan

Ja minä Japaniin. Mahtava maa, ihanaa ruokaa, ystävällisiä ihmisiä. Tässä pienessä alakuvassa ollaan Yunomine Onsenin kylpyläpaikassa, jossa on kylvetty kuumissa lähteissä jo satoja vuosia. Eräs mies päätti tehdä minulle kasvohoidon ja lätkäisi kuuman pyyhkeen naamalleni, josta mineraalien oli tarkoitus imeytyi ihoon (ja tietysti nuorentaa kymmenillä vuosilla!). Eli kukaan ei yritä tukehduttaa minua 🙂

Japanista melkein suoraan lähdin Englantiin ja kävelin pikkupätkän South West Coast Pathia huikeissa maisemissa.

NinaRose1_england

Varon family reunion

Uzi lähti sukukokoustamaan vaatimattomasti ranskalaiseen linnaan koko tämän poppoon kanssa.
Skeppsholmen StockholmJa samaan aikaan minä tein kaupunkiopasta Tukholmassa.

Loppuvuodesta vietin vielä kolme viikkoa Madridissa espanjan kielikurssilla, joten pitäisi kohta haastattelun sujua espanjaksikin. Joulutoreja, tapaksia, turronia…. Joitakin kuvia löytyy Instagram-tililtäni.

https://www.instagram.com/ninarosemaoz/

Tähän on hyvä päättää tämä vuosi. Alkuvuodesta suuntaamme ainakin Israeliin ja minä heti perään ihan oikealle lomalle Thaimaahan. Mutta täytyy sanoa, että kyllä olen nauttinut ihan kotoilustakin. Oma olohuoneeni sai uuden ilmeen poissaollessani Madridissa ja olen vain nautiskellut kotisohvasta ja suklaasta.

Onnellista ja rauhallista uutta vuotta! Tuokoon se meille kaikille paljon hyvää!

 

Lakritsin ja salmiakin ystävän juhlaa Helsingissä

Viikonlopun Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit olivat sellainen tapahtuma, jota en millään voinut jättää väliin. Pakkasin autoon tyttäreni ja vielä naapurin likankin ja suuntasimme Wanhaan Satamaan maistelemaan mustia herkkuja.

Blogi on tämän syksyn viettänyt hiljaiseloa. Uzi on tehnyt joitakin reissupostauksia ja minä olen keskittynyt kirjaani, jonka pitäisi ihan pian olla valmis. Ei olisi aikaa nyt mihinkään ylimääräiseen, mutta tästä on ihan pakko kertoa 🙂

Lakrids by Johan Bulow

Nämä ihanat tanskalaiset lakritsituotteet olivat yksi suosikeistani. Ihania makuja: passiohedelmälakritsia, inkiväärilakritsia, joululakritsia… Pari purkkia tarttui mukaan ja joku saattaakin löytää pukinkontista oman purkin 🙂

Haupt Lakrits SwedenToinen suosikkini tulee Tukholmasta, Haupt Lakritsin pienestä tehtaasta. Tosi hyvää lakua ja ihanat purkit, joita ei raaski heittää pois.

lakritsijuuriFestareilla oli lakritsista kertova näyttely. Jännää mitä kaikkea lakritsijuuresta syntyykään.

Ja tästä mustasta massasta…

lakritsi_featured_image (2)

 

wine_tasting_lakritsi_festivaali

Viini-tastingissa opastettiin oikean viinin ja…. lakritsin valinnassa. Eipä tulisi heti mieleen yhdistää näitä kahta.

Chef_Douglas_Spiik_workshopKeittiömestari Douglas Spiikin workshopissa valmistettiin entrecotea lakritsilla maustettuna. Lakritsijauhe käy moneen.

lakritsitaidettaLapset olivat tästä innoissaan… lakritsitaidetta. Osa Halvan lakuista taisi mennä suuhun.

Panda lakritsiTuttu merkki, uusia makuja. Maistella sai mahan täydeltä.

apteekin_salmiakki

Tuttu Apteekin salmiakki.

Virpi_Vainio_salmiakki_manifestoSyötävän suloisia koruja by Virpi Vainio. Ja hauska nimi Vainion merkillä: Karkki Lakko 🙂
Lakritsi- ja salmiakkifestivaali Wanha Satama Helsinki Finland

Yksi syksyn mielenkiintoisimpia tapahtumia olivat nämä, viime vuonna ensimmäisen kerran pidetyt festarit. Kävijämäärä yllätti myös osan näytteilleasettajista kun jotkut tuotteet loppuivat jo ensimmäisenä päivänä. Ensi vuonna varmasti on porukkaa jo tuplaten. Sitä ennen voi suunnata Ruotsin puolella huhtikuussa pidettäviin Lakritsfestivalen-tapahtumaan.

Mikä ihmeen Muhu?

Kun kerroin, että olen menossa Muhulle, moni kysyi, että mikä se sellainen paikka on. Kaikki tuntevat Saarenmaan, mutta pikkuinen Muhu jää monelta huomaamatta. Se ei sinänsä ole ihme, Muhultahan on siltayhteys Saarenmaalle, joten moni mieltää nuo kaksi saarta yhdeksi.

Tönise majatalo Muhu Viro

Mutta Muhu on ihan oma kohteensa, kaunis piilopaikka tuulimyllyineen ja kiviaitoineen. Kannattaa käydä Muhun museossa. Se ei ole pölyttynyt arkisto, vaan 1600-luvulta alkava historia kerrotaan kylänomaisessa pihapiirissä.

Kävimme tekemässä jutun Muhu veinitalosta, joka on jo ihan oman postauksensa arvoinen,  mutta yövyimme tässä ihanassa maalaismaisemassa, Tönise majatalossa.

Tönise majatalo Muhu Viro

Tönise majatalo Muhu Viro

Tönise majatalo Muhu ViroTönise majatalo Muhu ViroMuhuTönise majatalo Muhu ViroTönise majatalo Muhu ViroPaikkaa pyörittää suloinen, suomalainen Soile, joka jätti valokuvaajan työnsä ja kunnosti vanhan kivitalon, navetan ja sen pihapiirin majataloksi.

Tönise majatalo Muhu ViroSoilella on lampaita, joita saavat myös pienet vieraat ruokkia ja paijata.

Tönise majatalo Muhu ViroTässä videossa näkyy, miten nopeasti lampaat, jotka rakastavat emäntäänsä, juoksevat paikalle 🙂

Eli taas löytyi helmi, eikä ole edes hinnalla pilattu. Kaksi yötä (minimi) kustantaa 70 euroa. Siihen sisältyy maalaisaamiainen.

Muita hyviä majapaikkoja Muhulla on muun muassa Vanatoa

jossa yövyin viime vuonna tyttöjeni ja äitini kanssa, kun olimme tekemässä Iltasanomien juttua saarelta.

Myös Viron upein kartano, Padaste, sijaitsee saarella. Siellä on myös moneen kertaan maan parhaaksi valittu keittiö.