Autiomaan taikaa: kiipeilyä, jeeppi-retki ja vaeltamista Negevin aavikolla

Negev desert Israel

Erä-lehdessä ilmestyi juuri juttumme Negevin autiomaasta Israelista. Tuli oikein ikävä vuoden takaista aavikkoretkeämme.

Vietimme viime joulukuussa usean päivän koluten Maktesh Ramonin kraatereita, autiomaapolkuja ja Eilatin lähistön kävelyreittejä.

Oppaanamme juutalaisen Urin lisäksi oli hauska beduiinimies Younes, joka kertoi meille tarinoita elämästä autiomaasta. Hän sanoi, että skorpionikaan ei pistä kun ottaa se kiinni niskan takaa. Hän halusi näyttää meille miten se tehdään, mutta ei onneksemme löytänyt yhtään elävää elukkaa, vaikka kääntelikin monta kiveä. Kivetkin pitää kääntää oikeaoppisesti, sillä varomatonta voi skorpioni pistää salakavalasti käteen.

Tässä Uzin kollaasi reissustamme. Kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla niitä.

Linkki vuoden takaiseen autiomaapostaukseeni löytyy täältä.

Ja tässä vielä pieni herkkupala. Pääsin samaisella matkalla sukeltamaan delfiinien kanssa. Se oli unohtumaton elämys ja haluaisin viedä joskus vielä tytötkin tuonne. Tässä delfiinijuttua.

Iltoja teetuvissa, Poon Hillin auringonnousu ja muuta trekin varrelta

Kävelevä kanala trekin varrelta Poon Hill NepalJokainen trekkauspäivä oli oma seikkailunsa. Hienojen maisemien lisäksi on mahtavaa tarkkailla elämää kylissä, poluilla, ihmisiä Tihar-juhlan vietossa. Tässäkin menee kävelevä kanala. Kanat kuljetetaan vuoristokyliin alhaalta saakka elävinä ja kananlihan hintakin on sen mukainen.

Market in a village Poon Hill trek NepalKylän markkinoilla pääsi pipo-ostoksille.
Ravintola trekin varrella Poon Hill Nepal Pokhara
Ravintolan pihalla kuivuu pyykkiä.
Local restaurant Poon HIll Nepal
Ja ravintolan keittiössä porisee tee.

Tea house Gorephani Nepal

Illat vietettiin kosteita vaatteita kuivatellessa. Tea houset eli paikalliset majatalot ovat kylmiä ja ruokasalin tulipesä keräsi porukkaa ympärille ruuhkaksi asti.

Mushroom soup trek Nepal

Chem innostui kokkaamaan meille sienikeittoa metsäsienistä, jotka löysimme polun varrelta. Hyvä kokki tuo meidän oppaamme!

Tea house Gorephani NepalRuokasalissa syödään pitkien pöytien ääressä.

Typical thali Nepali food

Tyypillinen nepalilainen thali eli ateria: riisiä, dhalia eli linssikeittoa, pappadam-leipää ja kasvislisukkeita. Riisiä ja dhalia syödään heti aamusta alkaen. Saatiin siitä lievästi sanottuna yliannostus 🙂

Ilta tea housessa luen kirjaa

Illat ovat lyhyitä, sillä pimeä tulee jo 17 jälkeen. Huoneessa oli kolmen kilometrin korkeudessa vain muutama aste, joten vietin aikani makuupussissa lukien. Ostin Gorephanin pikkuisesta kirjakaupasta kirjan Sold, jonka ahmin trekillä. Kirja kertoo tyttöjen orjakaupasta Nepalissa. Onneksi viime vuosina tilanne on parantunut huimasti, mutta edelleen tyttöjä ja naisia joutuu ihmiskaupan uhriksi.

Sunrise at Poon Hill Pokhara Nepal

Trekin highlight oli auringonnousu Poon Hillillä, 3200 metrin korkeudessa meren pinnasta. Kiipesimme sinne klo 5 aikaan aamulla Gorephanin kylässä. Porukkaa kulki kymmeniä tai ehkä jopa satoja peräkanaa rappusia pitkin otsalamput päässä noin kolmen vartin verran ylös vuoren laelle. Kun aamu alkoi valjeta, paljastui ympärillämme mahtava maisema.

Poon Hill Pokhara Nepal

Suuri puu Poon Hillin trekillä Nepalissa Tätä puuta oli pakko halata (vaikken mikään puunhalailija olekaan ;)).

Hot spring Jhinu Pokhara Nepal
Kuumat lähteet Jhinun kylässä trekillä

Viimeisen trekkauspäivän päivänaloitus kuumilla lähteillä Jhinun kylässä. Puolen euron lipulla saa lillua täällä luonnon keskellä mielin määrin. Teki niin hyvää kipeille lihaksille. Saimme mukavaa juttuseuraa aussipariskunnasta, jotka tulivat juuri Annapurna basecampilta.

Trekin voi järjestää itse (palkata kantajan, oppaan tai kantajaoppaan, kuten meillä) ja maksaa majoituksen ja ateriat suoraan. Helpointa on kuitenkin ostaa kaikki pakettina, kuten me teimme. Trekkimme järjesti Yak & Yeti Treks & Expedition-niminen toimiston Pokharan lakesidellä. Koko paketti maksaa noin 50 USD vuorokaudelta riippuen trekkausreitistä, korkeudesta ja ruoasta. Otimme paketin, johon kuului vapaavalintainen ruoka (eli saimme valita pääruoan listalta). Jos menee halvimman mukaan, saa riisiä ja dhalia kylläkseen.

Hyvälle oppaalle maksaa mielellään hyvän tipin, sillä heidän palkkansa ei ole työn raskauteen nähden suuri. Me annoimme noin 15 juomarahan/trekkipäivä.

*Mitä tykkäätte uudesta layoutista? Kuvat avautuvat nyt suoraan isompina ilman erillistä klikkausta. Onko parempi? Mielellään otamme vastaan palautetta 🙂 *

 

 

Unelmat toteutuvat: trekkaamista Nepalissa

Trekkaamista Nepalissa Poon Hill

Unelmien on tapana toteutua. Tässä tapauksessa se kesti kymmenen vuotta, mutta sitä kannatti odottaa. Trekkaaminen Nepalissa oli minulle yhden haaveen toteutuminen.

Villages Poon Hill trek Nepal

Olin suunnitellut Nepalia pitkään, jo kymmenisen vuotta sitten kun matkustin Intiassa pikkuveljeni Danielin kanssa. Olimme menossa Nepaliin, mutta Rajastanin talven kylmyydessä sain flunssista tarpeekseni (hotellissa oli 7 astetta, suihkusta tuli kylmää vettä, eikä ravintoloissa ollut ikkunoissa muuta kuin muovinpalanen) ja ilmoitin veljelleni, että nyt lähdetään lämpimään. Suuntasimme Andamaaneille Bengalinlahden saaristoon ja se oli ihan huippuvalinta. Mutta jäi harmittamaan, etten koskaan päässyt Nepaliin. Daniel oli siellä häämatkallaan pari vuotta sitten kaksi kuukautta, joten hän oli minulle nyt hyvä, kokenut opas. Ekaa kertaa kymmeneen vuoteen reissasimme taas yhdessä!

Muulit kantavat tavaroita Nepalissa

Olimme suunnitelleet kulkevamme kuuluisan Annapurna Circuitin, mutta luovuimme tästä ja valitsimme Poon Hillin reitin, koska aikaa Fidan projektien kiertämiseen olisi jäänyt liian vähän. Onneksi, sillä juuri ennen saapumistamme Nepaliin Annapurnan reitiltä kantautui surullisia uutisia. Intiaa moukaroinut Hud hud-hirmumyrsky vaikutti myös Himalajan rinteisiin ja Annapurnan kierroksella oli tullut lumivyöry. Tähän vuodenaikaan se oli täydellinen yllätys. Siellä menehtyi 39 trekkaajaa ja kantajaa. Moni jäi lumen saartamaksi, kuten eräs israelilainen trekkaaja, jonka tapasimme Poon Hillillä. Hän menetti lumivyöryssä kaksi ystäväänsä.

Poon Hill trek Nepal

Poon Hill on yksi kauneimmista trekkausreiteistä ja sen kesto on vauhdista riippuen noin viisi päivää. Reitti menee vain noin 3200 metrin korkeuteen, joten täällä ei lumivyöryriskiä ollut, sillä lumiraja menee paljon korkeammalla. Nepalilaiset kutsuvan aluetta kukkula-alueeksi. Heille vuoret alkavat vasta neljästä kilometristä ylöspäin.

 

Porters in Poon Hill Nepal
Kyliin kannetaan kaikki limupulloista riisiin. Porter eli kantaja on yleinen ammatti varsinkin sherpa-heimon keskuudessa. He ovat tottuneet vuoriolosuhteisiin ja painaviin taakkoihin. Paino viritetään niin, että se tuli suureksi osaksi päähän, eikä selkään.

 

Trekkaaminen tarkoittaa vaeltamista vuoripolkuja pitkin Nepalissa. Polut ovat paikallisten asukkaiden teitä, joita he käyttävät itsekin. Korkealla sijaitseviin vuorikyliin pääsee usein vain jalkaisin tai muulin selässä, joten samoja reittejä pitkin kulkevat niin paikalliset kuin matkaajatkin.   Välillä mennään ihan luonnon keskellä, toisinaan taas kuljetaan kyläläisten pihojen poikki.  Polut kulkevat ylös alas pitkin enemmän tai vähemmän jyrkkiä portaita. Tasaista on vain muutama prosentti reitistä.

Poon Hill Nepal porter guide
Kantajaoppaamme Chem ja minä. Chem tekee oppaan työtä 6500 metriin saakka, joten meillä oli todella korkeisiin olosuhteisiin tottunut kaveri.

Tällaisia taukopaikkoja, jossa on puusta tai kivestä tehty penkki ja sopivalla korkeudella oleva taso, johon voi laskea kantamuksensa, on vähän väliä. Jyrkkien portaiden nouseminen on ainakin tällaiselle ei- niin- superkuntoiselle sen verran rankkaa, että taukopaikkoja käytettiin hyväksi. Syke nousi hitaalla kävelylläkin usein 150-160:een. Energiaa saatiin kuivatuista hedelmistä, pähkinöistä, kekseistä ja suklaasta.

Porter guide Nepal trek Poon HillVälillä jokia ylitetään riippusiltoja tai ihan vain tällaista, ei niin tukevaa puusiltaa pitkin.

 

Poon Hill trek Nepal

Luonto reitin varrella on mahtava! Siksikin kannattaisi ottaa aikaa reitin kulkemiseen, että ehtii ihailla vesiputouksia, jokia, kukkia ja elämää kylissä.

Goat Poon Hill Nepal

 

33 yötä pois kotoa

Skypessä
Skypen ääreen on yritetty aina kun on ollut hyvä nettiyhteys ja aikataulut on saatu sovitettua aikaeroista huolimatta.

 

Koti-ikävää Nepalissa

Kyyneliltä ei säästytty lähtöni hetkellä kuukausi sitten. Tytöt saattoivat minut lentokentälle ja halasimme toisiamme kerta toisensa jälkeen. Emme näkisi toisiamme yli kuukauteen.
33 yötä. Se tuntui hurjalta kun laskimme tyttöjen kanssa matkani pituutta kalenterista. Ajattelin helpottaa tyttöjen odotusta askartelemalle heille kalenterit, josta he voisivat seurata päivien kulumista, mutta lopputulos taisi olla ihan päinvastainen: tytöt meinasivat saada hermoromahduksen kun he tajusivat kuinka pitkään olisin poissa.

Poon Hill trek Nepal
Oli hienoa jutustella paikallisten lasten kanssa.

 

Päivä ennen lähtöä alkoi tuntua iso pala kurkussa.
– Miksi sun pitää lähteä koko ajan jonnekin. Etkö voi tehdä töitä Suomessa, Dania kysyi.
Hän oli jo ehdottanut, että vaihtaisin ammattiani kokonaan.
Tällaista tämä on, toisaalta seuraan sydämeni ääntä ja teen työtä, jota rakastan. Mutta miten lapseni mahtuvat tähän kuvioon?
Yleensä yritän rajoittaa työmatkani maksimissaan viikkoon. Sinäkin aikana niin tytöille kuin minullekin tulee kova ikävä. Nyt olisin poissa melkein viisi viikkoa. Heistä pidetään huolta toki poissa ollessanikin, mutta äiti on aina äiti. Vai onko? 🙂

 

Poon Hill trek Nepal Jhinu hot springs
Joulutähti kukki tea housemme pihalla Jhinun kylässä.

 

Finnairin koneessa matkalla Delhiin intialaiset stuertit tarjoilivat intialaista ruokaa ja alkoi tulla jo vähän sellainen ”tästä tulee hyvä matka”-fiilis. Olin viimeksi Intiassa 2,5 vuotta sitten ja olin ikävöinyt maata. Nepalia olin suunnitellut viimeiset kymmenen vuotta. Unelmani oli toteutumassa.
Tällä matkallamme näimme todella harvinaisia paikkoja, heimoja, maisemia. Koen työni merkitykselliseksi. Halussa nähdä maailmaa on uteliaisuutta, mutta myös halua tehdä jotain lukutaidottomien tyttöjen tai hyväksikäytettyjen naisten hyväksi. Ainakin kertoa heidän tarinansa.
Mutta kun päivät kuluvat, enkä saa pikkutipujani syliin ja yhteydenpitomme on vain ikäväntäyteisiä What’s app-viestejä ja satunnaisia Skype-puheluja, mietin miksi minun pitää tehdä tämä itselleni ja lapsilleni. Kuulumisten sijaan viesteissä lukee usein ”Äiti mulla on ikävä” ja viisi itkuhymiötä perään. Mitä siihen voi muuta vastata kuin, että ”Niin mullakin”.
On ollut terapeuttista kuulla muiden ”matkaäitien” tuntemuksia. Eräs tuttavani on poissa kotoa kaksi viikkoa kuukaudesta ja viettää kaiken vapaa-ajan perillä reissussa Skypessä.

Oli koskettavaa seurata nyt aiemmin syksyllä bloggaaja-kollegani Satu ”Destination Unknown” Vänskä-Westgarthin tuntoja hänen ollessaan poissa kotoa kuukauden verran hänen Irlannin pyörämatkallaan.
http://www.rantapallo.fi/destinationunknown/2014/08/21/ikava-aiti-reissaa/

Eläydyin Sadun blogin kautta hänen kotiinpaluuseensa. (Oli ihana myös muistuttaa itselleen, ettei ole ainoa ”paha” äiti tällä planeetalla 😉 )

 

Trekkaus Nepalissa
Trekkaamassa Pooh Hillin reitillä.

 

Kotiin paluu. Se on aina se matkan kohokohta.
Kun palaan kotiin, mikään ei ole ihanampaa kuin sulkea omat lapset syliin. Haluaisin tuolloin luvata, etten enää ikinä lähde minnekään, mutta en voisi pitää sellaista lupausta. Sen sijaan sanon, että nyt en pitkään aikaan lähde minnekään.
Usein ensimmäinen kysymys kuuluu: ”Äiti, toitko meille yllätyksen?” Ja löytyyhän sieltä matkalaukusta yleensä jotain pientä tuomista.
Olisi mukavaa sanoa, että olen parempi äiti kun teen sitä, mitä rakastan. En tiedä olenko. Siitä olen varma, että jaksan paremmin sitä tavallista arkea kun olen välillä poissa. On ihana päästä tyttöjen tanssinäytökseen, hakea heidät hoidosta hieman aiemmin, tehdä yhteinen metsäretki tai vain käpertyä yhdessä sohvalle leffailtaa viettämään. Eikä vain kuulla, mitä toisessa kodissa on tehty poissa ollessani.
Kotiintulon jälkeisenä päivänä alkaa kiukuttelu. Harmitus poissa olostani purkautuu känkkäränkkä-käytöksellä. Se kestää päivän, pari ja sitten elämä taas jatkuu ennallaan.

Seuraavaan reissuun saakka.

 

Koti-ikävää Nepalissa
Viimeinen kuva tytöistä. Yrittivät vielä urhoollisesti hymyillä, mutta tämä kuva kertoo kaiken 🙂

 

*Kirjoitan tätä viimeisenä iltana hotellihuoneessani. En osaa kuvata sitä riemun tunnetta, että olen huomenna kotona.*