Amos Ozin Tarina rakkaudesta ja pimeydestä Kansallisteatterissa

Kuvassa Amos Ozin isää näyttelevä Ilja Peltonen, Ozia pikkupoikana näyttelevä Pablo Ounaskari ja äitiä esittävä Miina Turunen. Kuvaaja Stefan Bremer.

Pitääkin vinkata Kansallisteatterin näytelmästä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Kirjoitin tästä myös Askel-lehden Amos Ozin käsittelevässä jutussa. 

Amos Ozin saman nimiseen kirjaan perustuva näytelmä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä esitettiin ensi kerran Kansallisteatterissa jo viime syksynä, mutta hyvästä vastaanotosta johtuen näytelmä sai jatkoa koko kevääksi.
Näytelmä on ohjaaja Mikaela Hasánin debyytti Kansallisteatterissa.
Juhani Laitala näyttelee hienosti keski-ikäistä Amos Ozia, joka palaa lapsuuteensa muistojen avulla. Näyttämönä toimii 40-luvun Jerusalem. Pieni Amos-poika imee ajan hengen: pioneeriaatteen ja ruumillisen työn arvostuksen, juutalaisten ja arabien väliset suhteet sekä jännitteet, mutta toisaalta kulttuurillisen rikkauden ihannoinnin.
Eletään kahden trauman välissä: Euroopassa on juuri koettu holokausti ja Israelissa on sodan uhka. Pieni poika ymmärtää, että kukaan ei halua heitä, juutalaisia. Eurooppalaiset ajoivat heidät Palestiinaan, Palestiinassa arabit haluavat ajaa heidät pois.
Näytelmä on hieno myös ajankuva menneen ajan Jerusalemista. Sukulaisille soittaminen on tärkeä hetki. Etukäteen kirjeitse sovittuna aikana Amos lähtee vanhempiensa kanssa soittamaan läheiseen apteekkiin Tel Avivin sukulaisille. Apteekissa ollaan etuajassa ja koko perhe jännittää meneekö puhelu läpi. Oz muistelee sitä, ettei puheluissa sanottu oikeastaan mitään: kysyttiin aina vain samat kysymykset, kuten oletteko olleet terveenä, miten Amos-poika voi, hienoa, että soititte. Oli tärkeämpää kuulla kaukana asuvien sukulaisten ääni, kuin se mitä sanottiin.
Kotona vanhemmat uppoutuvat kirjojen maailmaan ja Oz oppii jo nuorena tuntemaan tämän maailman läheisesti. Euroopan ja Lähi-Idän kontrasti näkyvät hyvin Amoksen sukulaisissa. Liettuassa opiskellut isä ihannoi eurooppalaista kirjallisuutta ja eurooppalaista kulttuuria. Entisen Ukrainan alueelta tullut isoäiti ei koskaan sopeudu ”basilleja kuhisevaan Lähi-Itään” ja hän puunaa kodin lisäksi myös pienen pojan DDT:llä.
Näytelmä käsittelee myös äidin menettämistä. Oz oli 12-vuotias kun hänen äitinsä teki itsemurhan. Viiden vuosikymmenen jälkeen mies on valmis kohtaamaan henkilökohtaisen trauman myös kirjassaan. Hän suree sitä, ettei hänelle annettu mahdollisuutta estää äidin hirveää tekoa.
 
Itselleni tämä näytelmä (ja Ozin saman niminen kirja) tuli erityisen lähelle, koska olen elänyt Jerusalemissa, käynyt samaa lukiota ja yliopistoa kuin Oz ja asunut jopa samalla Ben Maimon-kadulla,tosin kaikki tämä 40 vuotta myöhemmin kuin Oz. Mutta kyllä tämä näytelmä puhuttelee ilmankin tällaista kontekstia. Ystäväni, joka oli katsomassa näytelmää kanssani,tykkäsi myös näytelmästä ja piti sitä koskettavana.    
 
Kansallisteatteri, Helsinki
Näytelmän viimeinen esitys 13.5.14.   
 
Linkki Kansallisteatterin näytelmästä kertoville sivuille löytyy tästä.

The National theater of Helsinki is showing this spring the play Tale of Love and Darness which is Mikaela Hasan’s adaptation of the novel under same name by Amos Oz. This piece can be seen until May 13 th, 2014. 

My review of the piece is this time only in Finnish, sorry! 

Amos Oz- sanojen mestari – Amos Oz- the master of words

Joulukuussa, työmatkallani Israelissa, pääsin tapaamaan kirjailijaa, jonka kirjoja olen lukenut suurinpiirtein puolet elämästäni. Tapaaminen oli yksi urani huippuhetkiä. Se oli erityisen hieno siksi, että olen juuri itse kirjoittamassa ensimmäistä kirjaani ja tiedän kuinka rankkaa se on, vaikka aihe olisi lähellä sydäntä. Lehtijutun kirjoittaminen voi olla joskus vaikeaa, varsinkin silloin jos aihe ei sytytä. Mutta aina voi löytää kiinnostavan näkökulman aiheeseen kuin aiheeseen, punnertaa jutun kasaan ja…. päästä siitä eroon päivässä tai ainakin parissa.

Mutta kirjan kirjoittaminen vaatii erilaista asennettta. Näin Amos Oz kuvaili sitä: Otat sanan pinsettiin, asetat sen valoon, tutkistelet ja pyörittelet sitä valossa ja asetat sen lauseeseen. Otat toisen sanan, tarkastelet sitä valoa vasten, heität sen pois. Otat kolmannen, laitat sen lauseeseen, siirrät ensimmäisen sanan pois sen tieltä….
Oz sanoi, että kirjailijan, joka kirjoittaa 70 000 sanan romaanin, täytyy tehdä 250 000 tuon kaltaista päätöstä. Enemmän kuin mikään hallitus tekee kolmessa vuodessa. Ja tämä onkin se ero hyvän ja huonon kirjailijan välillä. Sanat.

Voit nähdä tämän tapaamisen lopputuloksen Askel-lehden 30-vuotisjuhlanumerossa (02/14).

Amos Oz Amos Oz

Amos Oz kotonaan Tel Avivissa.
Amos Oz at his home in Tel Aviv

Last December, on a work trip in Israel, I had the chance to meet an author whose books I have been reading basically half of my life. The meeting was one of the highlights of my career. It was interesting especially as I myself am just writing my first book and know how hard it is even if the subject of the book is something you have a passion for. Writing an article for a magazine can be sometimes difficult, especially if I don’t relate to the subject. But still you can always pull together something and find an interesting angle… and get rid of it in a day or two.

 

But writing a book is a really hard and extensive work. This is how Amos Oz explained it: You take a word with a pincers, examine it in the light, put it in a sentence. You take another word, examine it too, throw it away. You take the third one, put it in a sentence, remove the first one… Amos Oz said that an author writing a 70 000 word long book needs to take over 250 000 decisions like that. More than any government takes in three years. And that’s the difference of a good writer and a bad writer. The words.

 
You can see the results of this meeting in Askel 30 year special edition published in February 2013. 




Hääkulkue Agrassa

Hääkulkue Agrassa
Ensimmäisenä iltanamme Intiassa päätimme vaimoni kanssa lähteä hotellialueelta pienelle kävelylle lähikaduille. Olimme kuulleet, että paras hääsesonki oli käsillä ja kaupungilla olisi hyvinkin mahdollista nähdä juhlivaa hääväkeä.
Otimme rikshan ̶ tai oikeammin sanottuna ystävällinen ja sanansa mittaiseksi osoittautunut rikshakuski nappasi meidät kyytiinsä. Ja hän kyllä tiesi mistä löytäisimme etsimämme. Kiitos Nashir Khan, otan varmasti yhteyttä, kun palaan Agraan.
Tällaisessa hääkulkueessa perhe ja ystävät saattelevat sulhasta, kun tämä matkaa hevosella morsiamensa luokse. Ennen kuin huomasimmekaan, meidät oli vedetty mukaan tanssivaan joukkoon. Voin vain kuvitella miten tämä nelipäiväinen hääjuhla jatkui.

wedding in agra

India 1.2014

Privat tour with Merja Varon

Privat tour with Merja Varon

 

 

Privat tour with Merja Varon

Privat tour with Merja Varon

Privat tour with Merja Varon

Privat tour with Merja Varon

Privat tour with Merja Varon

Tel Aviv: Valkoinen kaupunki – Tel Aviv: White City

Tel Aviv Valkoinen kaupunki- näyttely

_MG_8688
 

 

Minä kävelyllä Tel Avivin päällä…

 

_MG_8676

Tel Aviv on yksi Unescon maailmanperintökohteita Bauhaus-arkkitehtuurinsa vuoksi.

 

_MG_8634

“Tämä näyttely oli vain tekosyy päästä käymään Helsingissä”, naureskeli Tel Avivin kaupungin pormestari Ron Huldai Tel Aviv  – Valkoinen kaupunki-näyttelyn avajaisissa Suomen Arkkitehtuurimuseossa.

Mielipiteet jakava mies on pitänyt pintansa ja takana on jo 15 vuotta kaupunginjohtajuutta. Sinä aikana Tel Aviviin on ilmestynyt muun muassa 120 kilometriä pyöräteitä, jotka ovat kovassa käytössä. Ei paha kaupungissa, jossa ei ennen harrastettu pyöräilyä ollenkaan.
Hauskaa on se, että maalaispojasta, joka kasvoi kibbutsissa, tuli Israelin suurimman kaupungin johtaja. Viime vuosina tästä kaupungista on tullut myös kuuma matkailukohde, muun muassa sen Bauhaus-arkkitehtuurin vuoksi. Tätä pääsee nyt katsomaan Arkkitehtuurimuseon näyttelyssä, joka on avoinna 12.2.-30.3.14.
Suomen Arkkitehtuurimuseo, Kasarmikatu 24, ti-su 11-18, ke 11-20
_MG_8638
Ron Huldai – Tel Avivin kaupunginjohtaja on rento tyyppi.
_MG_8671
Talot on pyritty entisöimään alkuperäisen mallin mukaan.

 

 

_MG_8649

Teehetkiä Intiassa

Teehetkiä Intiassa
Valokuvaajana ja toivottomana individualistina sopeudun huonosti tiukkaan matkaohjelmaan, johon en itse voi vaikuttaa. Tällä kertaa matkustin myös isossa ryhmässä, mikä ei tietenkään tehnyt siitä yhtään helpompaa.
Päästäkseni vähän lähemmäksi sitä Intiaa, jota suuren osan aikaa näin vain bussin ikkunasta, yritin karata omille teilleni aina, kun se vain oli mahdollista. Se onnistui esimerkiksi hyvin varhaisina aamukävelyinä tai niinä lyhyinä pysähdyksinä, joita bussimme teki matkan varrella.  Lyöttäydyin mielelläni teiden reunustoilla istuskelevien aikaisten teenjuojien seuraan. Teenmyyjät taitavat kaikkialla Intiassa avata aamuisin ”bisneksensä” ensimmäisinä. Ostamalla kupillisen vahvaa, makeaa ja rasvaista Chaita oli helppo liittyä joukkoon. Eikä yhteisen kielen puutekaan ollut ongelma. Pienen jutustelun ja muutamien esineiden kuvaamisen jälkeen oli yleensä helppo saada lupa kuvata myös ihmisiä. Usein nämä kuvaussessiot päättyivät siihen, että kuvattavat pyysivät minua yhteiskuvaan kanssaan. Nämä lyhyet, spontaanit kohtaamiset olivat tämänkertaisen matkani kohokohtia.
Niin, ja se ihana intialainen Chai, se tehdään näin:
 Ainekset:
– mustaa teetä
– tuoretta inkivääriä
– kardemumman siemeniä
– sokeria
– täysmaitoa
Valmistus:
1. Murskaa kardemumman siemenet ja silppua inkivääri.
2. Keitä niitä vedessä pari minuuttia, lisää sokeri ja jatka keittämistä vielä pari minuuttia
3. Lisää teelehdet ja keitä vielä hetki.
4. Lisää maito ja keitä vielä 2 minuuttia.
5. Siivilöi ja tarjoa kuumana.
En laittanut tarkkoja mittoja, koskapa kaikilla tienvarsien teemyyjillä lienee omansa. Kokeilemalla löydät makuun juuri itsellesi sopivan tasapainon.

MG_0335

 

MG_9902

MG_0301

MG_9874

MG_0392

MG_0372

MG_0345

MG_0354

MG_0342

MG_0140

MG_0308

MG_0122

MG_0381

Uzin intialaiset kaverit – Uzi’s Indian friends

Uzi reissaa Intiassa. Ja minä olen kateellinen. Vain vähän, koska tykkään hänestä ja hän on ansainnut lomansa. Kaksi vuotta on kulunut viimeisestä matkastani Intiaan. Intia on yksi suosikeistani, rakastan maata ja sen värejä! Toivon mukaan pääsen takaisin vielä tänä vuonna. Jotain suunnitelmia jo on…

Uzilla on kiire Kultaisen kolmion reissullaan, mutta hän kuitenkin ehti laittamaan pari kuvaa uusista ystävistään, joita hän on tavannut omilla kävelyillään. Uzilla on varmasti isot kasat hienoja kuvia tuliaisenaan ja toivon mukaan saamme niistä osamme 🙂

Sillä välin, pitäkää hauskaa Uzi ja Merja!

Uzi is traveling in India… for fun. And I am a bit jealous at him. Only a bit because I like him and I think he deserves this. But it is two years ago that I visited the country last time and I really love it and its colors and want to go back! Hopefully it will happen later this year. We have already plans..

But back to Uzi. He is busy with his guided Golden Triangle tour but found the time to send some greetings: pictures of people that he has encountered on his private walks. I am sure he will be packed with lovely new pictures when he returns and probably we will have our share of it 🙂

Meanwhile, have fun out there Uzi ja Merja!