INTIA KUTSUU

Edellisestä lehtikuvausmatkasta Intiaan on jo kaksi vuotta. Reissu oli kaikin tavoin onnistunut ja ansaitsisi ihan oman postauksensa.
Kaikilla matkoilla eri puolilla maailmaa on ihmisten kohtaaminen lopultakin se kaikkein jännittävin ja mielenkiintoisin asia. Paikallisiin asukkaisiin tutustuminen auttaa ymmärtämään kyseisen maan kulttuuria ja antaa oikeaa perspektiiviä maailmaan ja omaan elämäänkin.
Seuraava matkani Intiaan on ihan yksityinen, kymmenpäiväinen lomareissu nk. Kultaiseen kolmioon. Tuskin maltan odottaa pääseväni kylmästä, mustavalkoisesta talvestamme tuohon moniväriseen, savuntuoksuiseen, kauniiseen maanosaan.

Tässä teille muutamia niistä lukuisista ihmisistä, joita kuvasin edellisellä matkallani.</div

IMG_6181

IMG_6187

IMG_6286

IMG_6111

IMG_6077

IMG_59931

IMG_5988

IMG_5931

IMG_5668

IMG_5940

Jordanian seikkailu

 _MG_0051

Um Qaisissa tapasin nämä luokkaretkellä olleet söpöt pojat.

JORDANIAN SEIKKAILU
Viime vuonna toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani: pääsin käymään Jordaniassa. (Olin yrittänyt mennä sinne ensi kerran jo parikymmentä vuotta sitten, mutta homma tyssäsi Israelin rajalla vanhentuneeseen viisumiin!) Olin aina halunnut nähdä Jordanian ihmeen – Petran.
Vietimme maassa yhdeksän päivää ja ajoimme (tai me istuimme, olihan meillä autokuski!) pari tuhatta kilometriä ympäri maata.
Ennakko-odotuksia ei ollut ja olikin yllätys kuinka paljon näkemistä maassa oli. Arkeologiaa ja historiaa oli kaikkialla! Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka… mitä olisi matka ilman hyvää ruokaa (ehkä siksi en ole koskaan käynyt Kuubassa… kaikki haukkuvat sen ruokaa :)). Me söimme, söimme ja söimme! Ruoka oli ihanaa. Jordanialainen keittiö on sekoitus turkkilaista, libanonilaista, palestiinalaista ja beduiinikeittiötä. Ihan yksinkertaisessa hummus-paikassakin saimme vatsamme aina täpötäyteen ihanaa, tuoretta ruokaa.
 
_MG_0451
 Beduiinimiehen luolassa teetauolla.

 

_MG_0514

 

 

Jordanian paras (ja hauskin!) opas Kamel Jayusi opasti meitä maansa saloihin. Hänen tietonsa oli uskomaton. Yritä löytää kysymys, johon hän ei tiedä vastausta 🙂

 

_MG_0629

 

 

El Khazne, aarrekammio Petrassa._MG_0795

 

_MG_0889

Wadi Rumin aavikko on yksi maailman kauneimmista. Se on kuuluisa punaisesta hiekastaan.

_MG_0963

_MG_0983

Teetauko. Chai oli sekoitus salviaa, kardemummaa, kanelia ja hyvältä maistui!

 

_MG_1160

Uzi teki teltassaan töitä myöhään yöhön…Jordania, Aqaba; maustekauppa

 

 

Tästä ei myyntimiehen hymy parane. Tätä kauppaa ei kerta kaikkiaan voi ohittaa ostamatta sieltä mitään. Ibrahim maustekaupassaan Aqabassa._MG_2137

 

_MG_2269

Ei kannata pelätä vettä kun lähtee Wadi Mujibin vesikanjoniin.

IMG_6280-001

Uzi vauhdissa. Jordanialainen ruoka on useimmiten järkyttävä määrä toinen toistaan ihanampia mezze-annoksia. Pääruoaksi syödään yleensä lihaa ja jälkkäriksi jotain hyvin makeaa, kuten baklavaa teen tai kahvin kanssa.

 

featured image

Don’t fall down Uzi!

IMG_6600

Uzilla on reissuillamme jatkuva ikävä lapsenlapsiaan. Tässä hän esittelee lapsenhoitotaitojaan.IMG_6619

 

 

Sheikki Uzi ja beduiiniperhe. Olimme tämän ihanan ja vieraanvaraisen perheen luona yhden päivän. Opin tekemään beduiinileipää tulella… tai yritin ainakin. Beduiiniäitiä nauratti kun leipätaikina repeili tämän mämmikouran käsissä ja jouduin vaivaamaan leivän uudelleen ja uudelleen. Opin myös sen, että ruokaa varten ei tarvitse ottaa huntua pois. Ruoasta tehdään pallo, joka kostutetaan jugurtilla. Se viedään hunnun alle ja suuhun. Tai hupsis, paidalle…. niin kuin minä (ilman huntua).

_MG_9461_small

Lue lisää seikkailuistamme ja jordanialaisista naisista 9.1. julkaistusta Kodin Kuvalehdestä  (numero 2/14)

Suomenlinna

Niin kauan kuin olen Helsingissä asunut, olen usein vieraillut tässä pääkaupunkia vartioivassa saaressa. Mantereelta katsoen tuo massiivinen graniittisaari ei näytä juurikaan muuttuneen siitä, kun se Ruotsin vallan aikaan 1748 rakennutettiin. Linnoitettu saari on kesäisin suosittu retkikohde, mutta huomaan usein löytäväni itseni sieltä palelemasta myös talvisin, kun käyn kuvaamassa saarta tai näytän sitä Suomessa vieraileville ystävilleni.
Vanha kivikirkko, ruutikellarit, suuret tykit, upeat kalliorannat, taidegalleria, muutama kahvila ja ravintola… Telakan luona, lähellä sukellusvenettä on piilossa pieni ihastuttava kahvila, jota kaikki vierailijat eivät taida löytää.
Tässä muutama kuva Suomenlinnan näkymistä hyytävän kylmänä päivänä.

IMG_2725

IMG_2733

IMG_2760

IMG_2771

IMG_2813

Being spoiled by Chef Moshe Basson

_MG_9220
Eucalyptus-ravintolan keittiömestari Basson toi keittiöstä yrttikimpun ja opetti tunnistamaan villiyrittejä. Moni näistä pääsikin lautasillemme illan aikana.

Keittiömestari Moshe Bassonin hemmoteltavana
Jos etsit ruokapaikkaa Jerusalemissa, älä missaa tätä! Söimme Eucalyptus-ravintolassa ihanan päivällisen. Ulkona myrskysi (se Jerusalemin paha talvimyrsky), mutta sisällä oli lämmintä ja kotoisaa. Ruoka oli hyvää ja hintalaatusuhde kohdillaan.
Raamatun aikainen ruoka ei kuulosta välttämättä hyvältä, mutta ainakin täällä se on! Hyvään ruokaan ei tarvita kuin yksinkertaisia, hyvälaatuisia aineksia ja tuoreita yrttejä. Tietysti osaamista 🙂
Söimme 12 (!) ruokalajin maistelumenun nimeltään Laulujen laulu.
Keittiömestari Moshe Basson varoitti meitä täyttämästä mahaamme leivällä, mutta emme pystyneet pitämään näppejämme erossa tuoreesta, juuri uunista tulleesta leivästä, jota tarjoiltiin erilaisten levitteiden, kuten grillatun munakoison ja tahinin kanssa. Myöhemmin tietysti kaduimme tätä kun tajusimme, että vatsamme olivat aivan pullollaan ja menu oli vasta puolessa välissä!
Menun kanssa meille tarjoiltiin paikallisten pientuottajien viinejä. Kannattaa maistaa Katlavin viiniä. Pieni putiikkiviinitila sijaitsee Jerusalemin ulkopuolella ja tuottaa todella hyvälaatuisia viinejä. Hieno yllätys.
Keittiömesu ja omistaja Moshe Basson viihdytti meitä kertoen ruoista ja niiden alkuperästä. Basson käyskentelee aamuisin Juudean vuorilla ja kerää sieltä villiyrttejä. Myös hänen puutarhastaan löytyy suuri valikoima yrttejä, joista maistiaisia saattaa olla jo illalla ruokavieraan lautasella. Pääsin maistamaan yrttejä, joista en ole ennen kuullutkaan.
Kun kysyin Bassonilta mitä pestossa oli, ei mennyt kuin hetki kun tarjoilukärry tuotiin pöytämme viereen. Minulle annettiin essu ja kutsuttiin töihin. Kärryssä oli jättimäinen mortteli ja siinä valmistui zaatarista (iisoppi), oliiviöljystä, saksanpähkinöistä, suolasta ja pippurista ja valkosipulista yksi parhaimmista pestoista, joita olen maistanut. Jääkaapissa on vieläkin maistiaisia, sillä Basson antoi minulle lähtiessäni hillopurkin, jossa oli tuota valmistamaani pestoa.

Kiinnostaisiko teitä päästä kokeilemaan muutakin? Basson lupasi antaa myös broileri makluban ja täytettyjen viikunoiden ohjeen!

zaatar pesto
Zaatar (iisoppi) pesto (ohje alla)

_MG_9233

Alkukeitot (tomaattikeitto mintulla, linssikeitto ja mantelimaitoon tehty maa-artisokkakeitto (englanniksi Jerusalemin artisokka :)) tarjoiltiin hauskoista pikkulaseista.

 

_MG_9279

Täytetyt viikunat olivat yksi lempiruokalajejani

 

makluba

Sain kunnian kääntää perinteisen arabiruoan, Makluban, ylösalaisin. Siitä riitti syömistä useammalle pöydälle.

 

tee

Kurjenpolvella (?), hibiskuksella, mintulla, sitruunaverbenalla ja sitruunaruoholla maustettu tee oli täydellinen valinta kylmänä talvi-iltana.

http://www.the-eucalyptus.com/

Osoite/ address: Hativat Yerushalyim 14

Zaatar pesto

Huomaa, että yksi kuppi vastaa kahta desiä.

1 kuppi (2 dl) paahdettuja manteleita (minä laitoin saksanpähkinöitä)

3/4 kuppia tuoreita, huuhdeltuja zaatar-lehtiä (Suomessa käytän tuoretta korianteria)

1 tl suolaa

1 sumakkia (etnisistä kaupoista)

2 isoa valkosipulin kynttä

1 kuppi hyvälaatuista oliiviöljyä

1/4 kuppi sitruunamehua

1. Laita mantelit tehosekoittimeen (tai käytä isoa morttelia). Jauha, mutta älä anna manteleiden muuttua sileäksi tahnaksi. Pesto maistuu paremmalta jos ainekset ovat rouheisia ja niissä on suuntuntumaa.

2. Lisää zaatar. Tämä järjestys on tärkeää, sillä jos aloitat zaatarin kanssa, siitä tulee mössöä. Jatka jauhamista muutaman sekunnin ajan.

3. Lisää muut ainekset. Jatka jauhamista kunnes saat levittevän peston.

Käytä voileipien välissä, pastan päällä tai tuoreiden kasvisten dippinä. Muista, että zaatar on rauhoitettu kasvi ainakin Israelissa, joten varmista, että sen kerääminen on sallittua jos keräät sitä luonnosta. Sitä saa Israelissa luvallisesti vihannesmyyjiltä.

 

Joululomalla Tukholmaan – Trip to Stockholm

Ennakoin välipäivien marmatukset siitä, ettei ole mitään tekemistä ja varasin risteilyn Tukholmaan:) Meillä on ollut tapana käydä katsomassa muumeja kerran vuodessa Siljalla, joten valinta osui sinivalkoiseen laivaan.

Lapsilla oli hauskaa, laivalla halittiin muumin kanssa, tanssittiin, leikittiin pallomeressä, uitiin kylpylässä ja tietysti syötiin hyvin (lue: paljon karkkeja ja herkkuja).
Tukholmassa paistoi – yllätys yllätys – aurinko!
Tällä kertaa Tukholman päivän vierailukohteeksi oli päätetty Junibacken. Sinne ajoimme paikallisbussilla numero 76 Värtahamnenin satamasta. Lapset kulkevat paikallisliikenteessä ilmaiseksi 12-vuotiaaksi saakka. Matka Djurgårdenin sillalle kesti alle 10 minuuttia ja kävely pysäkiltä Junibackeniin muutama minuutti lisää. Helppoa!

The Christmas vacation can be a bit long especially for small kids so we decided to go to see the Moomins on a cruise to Stockholm by Silja Line. The kids had fun, hugged with Moomins, bathed in the spa, danced and ate… a lot of candies! 

It was a surprise to find Stockholm in a sunny weather in December when in Finland it was totally gray. We had decided to visit Junibacken, an ideal day trip destination with kids. We rode the bus from the harbor by a local bus (number 76, kids until 12 years free). The journey from the boat took less than 10 minutes. Easy!

En ollut koskaan käynyt Junibackenissa ja se oli positiivinen yllätys myös tällaiselle lapsenmieliselle aikuiselle. Peppi Pitkätossu on suosikkini jo pienestä ja oli kiva päästä Pepin taloon. Siellä ihan oikeat Pepin kalossit roikkuivat seinällä ja herra Tossavainenkin istui keittiössä. Hevonen (oliko sillä joku nimi? apua, en muista!) sentään oli tällä kertaa ulkopuolella.  Voin vain kuvitella miten olisin rakastanut tätä paikkaa muutama vuosikymmen sitten!
Junibackenin lippuun (145 kruunua aikuisilta ja 125 lapsilta, alennusta muun muassa Club One-kortilla) kuului myös juna-ajelu, jossa istuttiin vaunuun, joka vei keskelle Astrid Lingrenin satuja. Lapset tykkäsivät, tosin yhtä vähän pelotti lohikäärme, joka onneksi kuoli sadussa.
Lounaaksi söimme lihapullia. Porukkaa ja melua ruokalatyyppisessä ravintolassa oli paljon, mutta ruoka oli kohtuuhintaista ja hyvää. Kymmenestä pullasta sai pulittaa 75 kruunua ja sikanautajauhelihan sijaan sai samaan hintaan naudan jauhelihapullia.

I had never visited Junibacken and it was a positive surprise even for a childish adult like me 🙂 Pippi Longstocking has been my favorite since my childhood and it was so much fun to enter her house. The horse was this time outside and the kids could ride on it. 
I can just imagine how I would have loved this place a couple of decades ago! 

Junibacken ticket (adults  Swedish 145 crowns, kids 125) included also a fairy tale train into Astrid Lingren’s legends. The kids loved it, though one of them was a bit afraid of the dragon which luckily died in the story. 

We ate meat balls for lunch in a dining hall which was packed with families. The food was decently priced and tasted good. The price for 10 meat balls was 75 Swedish crowns and you can order beef meatballs for the same price (instead of beaf and pork). 

Leikkihuoneissa on miniatyyrisiä kahviloita, kauppoja, puusepänverstas, elokuvateatteri..
In the play rooms there were miniature shops, cafes, a carpenty and a cinema. 
Pepin heppa
Pippi Longstocking’s horse
Junibackenista matka jatkui ratikalla keskustaan. Lapsia ei shoppailu kiinnostanut muuten kuin pyörähdyksen verran BR:n liikkessä Gallerietissä. Siellä syötiin myös jätskit paikassa, jonka ohi en kerta kaikkiaan voi kulkea.
After Junibacken we traveled to the center by tram. The kids weren’t into shopping except for a hop to BR toy shop in Galleriet shopping mall. There we ate ice cream in this place I simply can’t pass by… 
Valinnan vaikeutta Montiksen jäätelölaarin edessä
So hard to decide!At Montis ice cream bar at Galleriet. 
Tässä on menossa hattarajäätelö. Sitä oli porukan pienimmän pakko saada ja hyvältä (ja makealta) se maistui.

Candy floss ice cream was a must for the youngest kid in our company. It tasted good and so sweet!