Ihana kookostosca-omenakakku – Time for apple cake!

Syksy on omenoiden aikaa, joten heti alkusyksystä kaivoin ystävältäni saamani Omenaherkut-kirjan esiin. Sen ääressä olen kuolannut monet hetket ja tuo kirja on myös syypää siihen, että kesän treeniohjelman tulokset ovat pian hävinneet (aina on hyvä syyttää jotain muuta kuin itseään).

Tämän reseptin haluan jakaa. Se on kertakaikkiaan paras omenakakku ikinä. Toki saa väittää vastaan ja antaa oman reseptin 🙂
Pohjan päälle levitetään iso kasa omenaviipaleita ja koko komeus kuorrutetaan ihanalla kookostoscalla. Jäähtynyt kakku vielä koristellaan suklaalla. Minulla tuo koristelu vähän repesi hanskasta, suklaan ystävä kun olen. Mutta te kohtuukäyttäjät voitte seurata ohjetta 🙂





Kookostosca-omenakakku

1 kananmuna
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kulutusmaitoa
100 g hiukan jäähtynyttä, sulatettua voita
3 omenaa

Kookostosca

50 g sulatettua voita
2 dl kookoshiutaleita
4 rkl kuohukermaa
1 dl sokeria (laitoin puolet kookossokeria, joka antaa ihanan toffeemaisen maun)
1/2 siirappia

Koristelu

levysuklaata

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vuoraa 22 x 28 cm uunivuoka, mieluiten alumiinista (itse käytin pyöreää irtopohjavuokaa) leivinpaperilla. Vatkaa kananmuna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen maidon ja voin kanssa.

Kuori ja leikkaa omenat (itse laitoin 5 kpl kotimaisia, pieniä omenoita) ohuiksi viipaleiksi. Kaada puolet taikinasta vuokaan. Levitä päälle omenaviipaleet ja niiden päälle loput taikinasta. (itse leväytin kaikki viipaleet taikinan päälle ja vain vähän painelin niitä taikinaan).

Kypsennä kakkua noin vartti. Sekoita sillä välin toscaseoksen ainekset kattilassa. Keitä muutama minuutti. Ota kakku uunista ja levitä toscaseos sen pinnalle. Kypsennä kakkua vielä noin 15 minuuttia.

Leikkaa kakku jäähtyneinä ruuduiksi. Sulata suklaa vesihauteessa (tai mikrossa kuten minä) ja valuta se ruutujen päälle. Nami!

Todistusaineistoa:

Kookostosca-omenakakku



Working hard

Uzin tekemä video. Kuvastaa hyvin todenmukaisesti matkatoimittajan työtä 🙂 Working very very hard!

Matkalla Sitiaan

 
Pysähdyimme lounaalle tienvarsitavernaan. Tilausta odotellessamme Ninarose oli ahkerana online-tuotantojensa kanssa ja minä vaelsin ravintolan läpi keittiöön katselemaan ruoan valmistumista. Paikan omistaja ja keittiön ladyt eivät panneet pahakseen tunkeutumistani ja poseerasivat kiltisti kameralleni. Tuore leipä oli juuri niin hyvää, kuin miltä se näyttää. Salaatti ja hunajalla valeltu rahkalettu olivat myös maukkaita. Etanat ovat lokakuun kausiruokaa kaikkialla Kreetalla. Otukset ryömivät esiin ensimmäisen sateen jälkeen, ja niitä keräilevät kaikki. Totta puhuakseni, ne eivät oikein ole minun makuuni, vaikka näyttävätkin houkuttelevilta rosmariinilla maustetussa oliiviöljyssä kypsennettyinä ja riisin kanssa tarjoiltuina.

_MG_2431

_MG_2448

_MG_2451

_MG_2377

Viimeiset armon päivät

 
Lokakuu on minulle aivan erityistä aikaa. Syntymämaassani se merkitsee pitkän, kuuman sesongin loppua ja luonnon elpymisen alkua. Välimeri on parhaimmillaan, ja viilenevät yöt tuovat helpotusta kesän pitkien, hikisten öiden jälkeen.
Nykyisessä kotimaassani lokakuu merkitsee siunatun vuodenajan loppua ja pitkän, pimeän, kylmän jakson alkua, jolloin on syytä olla varustautunut hyvillä energiavarannoilla ja oikealla asenteella.
Mutta juuri ennen ensilunta – ja kaikkea sitä minkä se tuo mukanaan – hehkuvat nämä viimeiset aurinkoiset armon päivät, jolloin luonto roihahtaa todelliseen crescendoon hurmaten liekehtivillä väreillään. Ja sienet, joita rakkaani ja ystävieni kanssa poimin, päätyvät taas vuoden mittaan osaksi kulinaristisia juhlahetkiämme. 
autumn orijarvi

autumn 4

autumn 3

autumn 2

dog in autumn

wild mushrooms

wild mushrooms 2

wild mushroom

 

 

 

 

 

 

 

Dakos

Vasta muutama päivä on kulunut kotiinpaluusta, mutta nyt jo on ikävä kreetalaista keittiötä. Uunissa paistuvat parhaillaan täytetyt vihannekset à la Cretan style: munakoisoja, tomaatteja ja paprikoita. Ne kypsyvät uunissa puolitoista tuntia, joten niitä odottaessa rupesi tekemään mieli dakoksia. Söimme kreetalaisia alkupalaleipiä varmasti joka ikisenä reissupäivänä, enkä kyllästynyt niihin kertaakaan. Vaikka idea on sama, maistuivat leivät joka tavernassa erilaiselta.

Tähän on hyvä laittaa kuivahtaneet hiivaleipäpalat roskiksen sijaan. Tomaattien pitäisi olla täysin kypsiä. Vielä löytyy punaisia, aromikkaita hollantilaisia terttutomaatteja kaupoista. Vaikka pyrin ostamaan vihannekset kotimaisina, ei vaaleista, kovista täkäläisistä tomaateista saa lähellekään samaa lopputulosta, joten unohtakaa kotimaisuus tässä ruokaohjeessa!

Hyvä ohje löytyi Maku-lehden nettisivulta. Feta-juuston sijaan kreetalaiset käyttävät usein vuohenmaidosta tehtyä ihanaa tuorejuustoa, mutta myös feta käy mainiosti tai vaikkapa kittipintainen vuohenjuusto, joskin maku tietysti muuttuu alkuperäisestä.

Kreetalalla läträtään oliiviöljyllä eli nyt kannattaa unohtaa perinteinen suomalainen rasvan karttaminen. Tuosta ohjeesta kuitenkin vähensin itse puolet öljyn määrästä. Mutta oliiviöljy on terveellistä ja hyvää eli ei kaloreiden laskentaa tämän ohjeen kanssa!

PS. Uzi kokeili ohjetta mafia dinnerillään ja ruokavieraat kuulema nuolivat lautasensa! Uzi käytti näihin täysjyväsämpylöitä. Hän ei malttanut odottaa niiden kuivumista kaapista, joten uuni hoiti saman asian alle kymmenessä minuutissa. Käy se niinkin 🙂

6 annosta

6 kpl ruishiivaleipäviipaletta
2 rkl vettä
4 kpl tomaattia
1/2 dl tuoretta oreganoa (silputtuna)
100 g fetajuustoa (rasvaa 25 %)
1/4 tl mustapippuria
4 dl oliiviöljyä
Sipaise leipäviipaleiden pintaan pullasudilla vettä, jotta ne hieman pehmenevät.
Raasta kiinteät tomaatit karkeaksi raasteeksi ja valuta raastetta hetki siivilässä. Sekoita tomaattien joukkoon oreganosilppu.
Levitä tomaattiseos leipäviipaleilla ja murustele päälle fetajuustoa. Rouhi pintaan mustapippuria ja lorauta leiville oliiviöljyä.
 
Alkuperäinen linkki löytyy täältä .
 

Raki party

Joskus matkan varrelle sattuu hetkiä, jotka ylittävät kaikki odotukset. Tämä yllättävä ja ihastuttava kutsu Rakin valmistusjuhlaan oli sellainen. Lähes yliannostus visuaalisia ja kulinaarisia herkkuja. Ja tietysti vastavalmistunutta Rakia. Valokuvaaja voi olla vain onnellinen saadessaan todistaa ja dokumentoida tällaisia hetkiä. Mitään  aivan samanlaista ei varmaan tule uudelleen vastaan.

Lehtijuttu

Löysin tällaisen jutun. Se on julkaistu jossakin kreikkalaisessa lehdessä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä siinä sanotaan!
Hauskaa, me menimme tekemään juttuja kreetalaisista ja itse päädyimme ainakin kolmeen lehteen.

Olimme upeissa juhlissa keskellä oliivilehtoa, jossa paikallinen pappi, isä George valmisti yhdessä sukunsa ja ystäviensä kanssa rakia.
Ihmiset saapuivat avolava-autoilla, auttoivat rakin valmistuksessa, söivät ja joivat. Raki virtasi näissä juhlissa ja pappi täytti lasin aina kun se vajeni. Kaikki lähtivät autoilla pois.

Kuvassa on Sitian kaupungin pormestari ja apulaispormestari, paikallinen hostimme Maria ja muita ihmisiä, joiden kanssa vietimme huippuhauskaa aikaa!

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=595696577156890&set=a.422259897833893.102129.100001496609127&type=1&theater

Kuva alhaalla: Uzi ja seitsemäs lasi rakia 🙂 Ei ollut pelkoa, että ruoka tai raki loppuu kesken, pappi kaatoi juomaa lisää ja keittiössä valmistui tuon tuosta uusi ruokalaji. Raki tehdään viinirypäleistä, joista on tehty viiniä. Sen alkoholipitoisuus on 18 %.

Kreetalaisten vieraanvaraisuus

 

Ei uskoisi, että maassa, jossa taloustilanne on niin kuralla kuin se vain voi olla, ihmiset jaksaisivat hymyillä, vitsailla ja käydä ulkona. On uskomatonta, että vaikka työttömyyttä on paljon ja niiden palkka, joilla vielä on työ, on leikattu ja tekevät monen henkilön työt, ei elämänilo ole hävinnyt. 


Monet ovat toki huolissaan tilanteesta ja näreissään kuka valtiolle, kuka EU:lle. Työtä tehdään ilman vapaapäiviä ja monella on päätyön lisäksi yksi tai kaksikin lisätyötä, usein pimeä sellainen. Yövuorosta painellaan suoraan päivävuoroon. 
Kuitenkin ihmiset jaksavat iloita siitä, että he asuvat paikassa, jossa aurinko paistaa ympäri vuoden, oliiviöljy on maailman parasta ja meri turkoosin värinen. 
Raki Party; Raki bbileet
Raki Party; Raki bbileet 
Uskomattominta on kreetalainen vieraanvaraisuus. Heti kättelyn jälkeen otetaan esille rakilasit ja skoolataan: “Yamas!”, tarjotaan paikallista juustoa tai muita makupaloja. Vieras kutsutaan ilomielin aterialle ja pöytä notkuu aina ruokaa.
Paikallinen tuttavuutemme Elina sanoi, että Kreetalla voi aina kolkuttaa ovelle janoisena tai nälkäisenä ja pyytää lasin vettä tai ruokaa. Kutsu sisään on takuuvarma. 
Olemme istuneet monessa pöydässä, olleet vieraana rakin valmistusjuhlassa oliivilehden keskellä paikallisen papin kesämökillä. Kun olemme hyvästelleet vieraamme, olemme saaneet lahjoja niin paljon, että pelkään, etten saa pakattua kaikkea matkalaukkuun. Se on pullollaan paikallista juustoa, mantelijuomaa, sumadaa. Ja tietenkin oliiviöljyä. Osa Sitiasta, osa Kritsasta. Näiden kylien oliiviöljystä käydään kovaa kilpailua. Sitia on voittanut viimeiset vuodet, mutta uskon, etten huomaan mitään eroa. Niin kovalaatuista paikallinen öljy on.  
 

Hauskimman tarinan kuulin eilen patikkareissullamme, jonka teimme Pifkissä Etelä-Kreetalla. Paikallinen isäntämme Fanis kertoi, että eräs brittipariskunta oli nähnyt pöytiä ja tuoleja terassilla. He päättivät istua puiden varjoon, tilasivat iäkkäältä pariskunnalta salaattia, leipää ja olutta. Pariskunta hävisi sisälle. 

Brittipariskunta odotti terassilla, nautti näkymistä. Eikä aikaakaan kun ruoka saapui pöytään. He nauttivat pöydän antimista ja kun lähdön aika tuli, he pyysivät laskun.
Talon isäntä oli silmin nähden järkyttynyt.
”This is our home, we don’t take any money! Tämä on meidän kotimme!” He eivät halunneet edes kuulla puhuttavan rahasta.
Tämä on vieraanvaraisuutta ja tästä olen saanut kokea palan.
Efharisto Crete!